Padassa ei ollut pisaraakaan vettä, korvot ja ämpärit olivat kumollaan, kiukaan kivet kylmiksi kylvetyt. Sitä siis merkitsikin rouvan hymy.
»Älähän huoli!» naureskelin, vaikka sapettikin sisuani. »Odotin jotakin tämäntapaista ja varustauduin siltä varalta. Nosta kylmää vettä, käyn sillä aikaa hakemassa keittiöstä lämmintä vettä! Siellä on kattila täynnä hihkuvan kuumaa vettä.»
Ja me kylvimme rouvan kiusalla. Berglundkin kävi peseytymässä.
»Oliko siellä löylyä?» kysyi neiti Iippo viattomana, kun vein avaimen takaisin.
Jos olisin ollut kommunisti, niin tukeva läjähdys olisi painanut neitosen suun kiinni, mutta porvarilliseen keskustaan kuuluvana avasin omankin suuni hymyyn ja sanoin niin iloisesti kuin osasin:
»Herrasväki oli ottanut niin kovan löylyn, että meille riitti sen lämpö vielä aivan hyvin.»
Mitäs tuumit, päiväkirja, onko naapurisovusta meillä vielä toivoa?
Syyskuun 29 p.
Mikkelirieska ja mikkelipässi! Ne herkut eivät höyrynneet tänä Mikon päivänä nenäni alla. Täälläpäin ei kukaan joutanut niitä valmistamaan, sillä kaikki, ketkä vain kynnelle kykenivät, riensivät aamulla kaupunkiin mikkelinmarkkinoille. Kaikki toiset tästäkin talosta riensivät lisäämään markkinarahvasta paitsi Seliina ja minä. Me täällä sulassa sovussa saunaa lämmitimme ja kylpeä repsahutimmekin markkinamiehiä odotellessamme.
Sauna-asiassa on nyt vihdoinkin päästy selville, vaikka lujille otti, sillä me molemmat, rouva ja minä, olimme itsepäisiä kuin aasit.