»En», myönsi hän hyväntahtoisesti. »Ruustinna juttelikin, minä vain kuuntelin ja sanoin: niin, kyllä, jaa.»
On hävyttömyyden huippu ruveta nauramaan kohti kurkkuaan, kun toinen avoimesti myöntää tietämättömyytensä. Mainitsen heti puolustuksekseni, etten sentään niin hävytön ole. Minulle vain kirkastui uusi, hauska totuus.
Saatuani tarpeekseni nauraa kerroin iloni aiheen Rauhalle, joka sekavin tuntein oli kuunnellut tirskumistani.
»Suo anteeksi, että hirnun kuin villi varsa! Kunnon ruustinna näyttää sotkeneen sukupuumme. En ollenkaan ymmärtänyt, miksi hän jutteli kanssani suutarista ja kengistä. Vastailin tietenkin, niin, kyllä, jaa, vaikka en ollenkaan käsittänyt, miksi hän juuri tuollaisen keskustelunaiheen valitsi. Nyt tajuan. Hän koetti pitää keskustelua tajuntamme tasalla, mutta vaihtoi isämme.»
Lokakuun 7 p.
Pohjanlahti on sylkenyt sumua koko Latomeren täyteen. Parhaimmatkaan silmät eivät voi nähdä kymmentä syltä kauemmaksi. Tämä syksy on totisesti inhoittava, samoin kuin edesmennyt kesä. Kesällä vilu vei viljat, nyt ei saa sateelta olkia korjuuseen. Talonpojan mieli on musta. Syntinen sisu kiroo ja pui nyrkkiä ilmojen isännälle.
Kirkonkellojen kumina kuuluu läpi sumun. On sunnuntai, seitsemäs sunnuntai Latomeressä. Mieleni on minunkin musta, musta kuin tervatuopin pohja.
Rauha taisi pahastua, kun en lähtenyt hänen kanssaan kirkkoon. En ole kirkkotuulella nyt. Jo paljas ajatus rovastin tilastollisesta saarnasta saa pitkän haukotuksen repimään leukapieliäni. On paljon mukavampi istua pehmeällä tuolillaan ja riipustella musteella harakanvarpaita päiväkirjaansa kuin painella kovaa kirkonpenkkiä ja tuntea koko aika ajatustensa lentelevän syntisillä poluilla tai sitten kokoilevan tilastoa papin saarnavirheistä. Rauha, se kiltti sielu, rukoilkoon puolestani…!
Rauha — ja minä. Kohtalo on tehnyt meistä ystävät.
Minullakin on ensikerran elämässäni ystävä. Jos hän olisi tuppautunut, tyrkyttäytynyt tai vain sanonutkin haluavansa olla ystäväni, olisin heti työntänyt hänet ynseästi pois. Hän on tietämättään hiipinyt ystävyyteeni.