»Ah, enhän toki!» huudahdin ja koetin katsoa häntä silmiin.
Samassa talossa asuva tuomarinrouva kulki ohitsemme. Käteni vapautuivat. Tunsin helpotusta. Mutta olisi tuomarinrouva voinut kauemminkin torua Teppoaan pihalla eikä satuttautua siihen nauravine silmineen.
Avasin oven ja olin livahtamaisillani porraskäytävään.
»Liisa, tahtoisin mielelläni tavata teitä. Saanhan? Tulen huomenna noutamaan teitä kello kuudelta.»
Olin mykkänä ällistyksestä ja yllätyksestä. »Pöpö»- ja »Jösse»-maisteri hakkailivat tyttöjä ja kävivät heidän kanssaan kävelemässä. Koulu oli täynnä juttuja heistä. Mutta Martti-maisteri (kaikkien tyttöjen salainen ihanne) halveksi meikäläisiä ja nimitti meitä »tirskuviksi letukoiksi». Ei oltu ikinä kuultukaan, että hän olisi jutellut jonkun tytön kanssa muista kuin kouluasioista, saatikka sitten pyytänyt jotakuta meikäläistä kanssansa kävelemään.
Nyt se ihme tapahtui! Olin äärettömästi ollakseni. Tietäisivätpä tytöt tämän! Mutta samassa kiehahti ylpeytenikin esiin. Vai luuli hän minun todellakin olevan niin »kanamaisen letukan» (hänen omat sanansa), että kaikkien solvauksien ja haukkumisien jälkeen riemumielin lähtisin hänen kanssaan kävelemään. Suuri erehdys. (Ei uskoisi, miten monenlaiset tunteet ehtivät mielessä leimahdella lyhyen sekunnin aikana.)
»Kiitos, mutta matkustan tänään maalle (sen päätin sillä hetkellä) ja tulen vasta päättäjäisiin takaisin.» Niin uskomattomalta kuin se nyt jäljestäpäin tuntuukin, jätin maisterin siihen paikkaan ja kirmasin huoneisiin niin, että ovet perässäni paukkuivat.
Säälin tulisella kiireellä kokoon välttämättömimpiä kapineita, ja enon ja tädin suureksi ihmeeksi lähdin juoksujalkaa satamaan. Oli tullut »armoton ikävä äitipuolta».
Kotona sai tuloni aikaan myös yleisen ällistyksen. Olinhan juuri päivää ennen kirjoittanut, etten tulisi kotiin ennenkuin koulun loputtua. Selitin »inhoavani keväistä kaupunkia».
Ihmeellistä, millaisen häiriön tuo yksi ainoa tapaus toi elämääni. En osannut ajatella mitään muuta kuin sitä. Kaikki muu oli aivan yhdentekevää. Loppujen lopuksi kaduin koko kotiintuloani ja jyrkkää kieltoani. Mielikuvitukseni hyrräsi kokoon ihmeellisiä seikkailuja. Ajatuksissani tein hyvinkin sata kävelymatkaa romanttisine keskusteluineen Martti-maisterin kanssa.