Onneksi oli emäntä ehtinyt panna munakorinsa takan reunalle, muuten se olisi pudonnut permannollepa meikäläisten pullataikina olisi taas jäänyt ilman munia. Suu auki hän katseli miestä. Sitten se lipsahti jälleen kiinni, mutta aukeni pian uudestaan.
»Sä oot taaskin juopotellut, sika!»
»Oon selvä kuin seinäkello, ja tämän kristillisen seurakunnan läsnäollessa kysyn suita, flikka, uudestaan, haluatko tulla vaimokseni?»
»En, kiitos!» Sain vaivoin nauruni pidätetyksi. Emäntää ei tämä huvittanut lainkaan. Kipinöiden kiukusta hän alkoi sättiä miestä ja piti kotitarkastuksen hänen taskuissaan.
»Onhan sulla, raakkulehella, pirtua vielä taskussasikin! Ja vaarinkin olet juottanut humalahan! Sitten sä rupeat kosimahan opettajatarta!»
En ymmärrä, kuinka selviydyin kotia munien kanssa.
»Oletko tullut hulluksi?» tiedusteli Rauha, kun kierin nauraen lattialla.
»Minua on kosittu!»
»Kosittu! Kuka? Tohtoriko?»
»En tuntenut.»