VI
Seoravan aamun Vilkk meinas, ett meijän darvittis jääds sinn odottama stää Parkno-noitta, nii ett saadais nähd, kuis se stää tooppi noitu takasi, vaikk se jo o löydett Mutt em mes suastunns siihen, go vaadesi ett lähdetäis Turkku kohden goht ja Vilkun däydys anttap perä vihdo viime. Kyll händ sendä harmitt ja hän meinas, ett siit olis tuli hyvingi lysti, ko hän olis saannp pelat sem Barknolaisen gans. Mutt Iiro sanos, ettei muitte ol mittä hausk katellk, kon gaks velhot yhten dörmävä. — Me rupesi sitt säälimä lähtöän, mutt ko me oli siint toimes, niin dlee naapri emänd ja tua meill aika knyytilise juustoj ja kakoj ja panngakoj ja sanos, ett hän dahdos tuli viäl kerran giittämä Vilkku. Vilkk ott kiitokse ja panngako hyväll miälell vasta ja sitt me läksi. Eik meill juur pali mittän dapattunns sitt enä matkall. — Vaikk tapadus kylläkki, mutt en diäd, viitingön jutell niit kaikki, ko niist voi tulls siihen gäsityksehe, ett me oli niit kaikkjam bahimppi tappelpässej mailmas siihe aikka. Mutt em mes sendä semssi ollp, päivasto me oli hyvingi lakkjoi poikki, ko meijä vaa annetti rauhas oll, mutt ko meit härnätti ja suututetti, ni vois kyll tapattu, ett mekki näyti voimian. — Mihistis ihmne luanostas pääse? — Nii händ. Asja lait ol näättäk semne, ett ko mep pääsi Mynämäen gankkall, ni mes sautin golm heost miähines, kon gulkivat Turkku kohde niingo mekki. Mutt he menivä nii vendavast, ett Vilkk sanos Iirot: "Nappastas stää Valkot selkkä, ett päästä siutte!"
Iiro tek, niingo Vilkk käsk, ja Valko pist parast travias, ett hari vingus. Mutt juur ko meijäm bit pääsemä sem berämäise siutte, ni rupesivakkin gaikk kolm ajama niim bali ko heijän gaakkis pääsivä ettippäi. Ja me jäim berä, ei siin mikkä auttann.
— No nii, meinas Vilkk, sama se o, ajetang edellt taikk peräs, ko vaa ettippäi mennä eik annet heoste unisas kondeijas siirell.
Mutt ei ol aikkaka, ennengo ne edellmenijä annoiva heostes jäll ruvet venuttleema ettippäi ittiäs nii vendavast, ett tuski huamas, ett liikkell oltti. Iiro rupes koittamani bann asjak kuntto sovinoll ja sanos: "Mistäs kaukka olla?"
— Uudestkaupungist olla!
— Vai nii. Ja Turkkuhu olla menos.
— Turkkuhu oikke mennä hiljaksis.
— Hiljaksis oikken dek kuljett, mutt meijä olis vähä niingon giiru, tehkäst hiukan diät, ni me aja siutte.
— Tee oikkem; bual tiät ja korttel kappatte väli o maandiä laki. Andakka luista vaa! — Ja kyll se väistiki ja väistivä ne muukki, mutt ko mep pääsi se etumaise rinnall, ni algo sama peli jäll ja kaikk kolm uuskaupungilaist pysysivä meijä edellän.