Em mes siins sendän gauva nokk norollas viitinn ollk, ko meni juaman gaffett yhte semssem buadihi, misä stää sai, ja istutti siällk kummingin doist tiima ja praakkaskeltti muinassi. Kuapukse isänd selitt meille vähä nuugast, mimseld tundu, ko ihmsell o mutkane rautlang kurkus, ja Vilkk sanos, ett hän o oikke ilone, ettei sardiin olekka ruadottes pualest nii vaaralinen gala, ko hän jo o luull.
Ko siins sitt istutti ja juteltti, ni Vilkk hyppä yhtäkkim bystöhö ja sano: "Helkkris sendäm boja, me ole unhottann Iiro!"
— Kyll mar se siäld kotti löytä, sanos Kuapus, — ole mnää häne muistann, mutt ole ajatell, ettei häne ole hätä eik mikkä.
— Hätä! Om mar häne olos vissi vähä nii ja näi, mnää sanosi. — Ajatelkkast vaa, ettei hänell ol raha ko joku markk, ja kyll meijä sardiiniaterjan sendä enemä maksa.
No niin, gyll Kuapuski se siit jo ymmärs ett meijä ol kiiru Iirot pelastama, eik siink kauva viivyttykkän, go maksettin gaffe ja nisuse ja lähdetti sinn vanhan drahtöörihi.
Ko mep pääsi sinn, nii Iiro ruppe meit toruma vähä aikatavall.
— Pahukse junkkrik, ko jätätt mnuun dänn raham bandiks, mutt kyll nys saatt maksak kans, mitä mnää olen dilann! Luulettak, ett mnää täsä kuivi sui ole istunn? Ei maarem, bojak; kon dua ruattlainen dosa o ruvenn eppälemä, ett mnuu o rahan lopp, ni mnää ole ai vähä ylppjäst käskenn hänen duad jotta uutt sortti pöydäll ja sendähde näit potuj ja klasej on garttunnukkin dähän dämne roukki. Olsim, bahus soikko, jo lykänn liässuhungi, mutt kyll tua ruattlaine siit o murhem bitänn, etten olp pääss. Se o seorann mnuu juur jämt niingo villkoer isänttätäs.
Ja kyll se tosi oliki, ett Iiro ol pöydän gorjaks panns sillaikka, ko hän raham banttin ol istunn. Mutt ei Vilkk eik Kuapus tiättos pistännk, ko hep pualiks maksovak koko lysti. — Eik Kuapus muistannk kaikeks onneks vettäs stää tohtrimbalkkaka räkningist pois. Mnää sanon gaikeks onneks, sill ett mnää tiädä, ett siit vast upra olis tuli. Ruattlaine hiäros kässiäs ja ol tytyväinen, go hän ott raha vasta, ja kyll ol syytäkki olit tyytyväine, sill ett kyll hän ny ott makso viäl kerra siit edelisest ateijastakki.
Ko mes sitt oli saann Iiro ulos lunastetuks, ni mep pääti menn vähän huilaman gestkeevrihi ja Kuapus läks kortteerihis. Mutt Kuapukse miälest häne ol oli nii hyvä meijä seorasan, ett häm byys pääst meijäm bareihin, jos me ehtost läksisi johonkkin gaupunkki kattlema. Ja sillo mep pääti, ett mennän deaattrihi. Vilkk ja Iiro, ko semsi lysteis oliva ennengi oli, sanosiva, ett se o hauskimppa, mitä he oliva reissuillas nähn, ja sendähde Vilkk oliki ottanns selgo, ett olik Turus teaattri. Ja hänell ol sanott, ett o oikken Durus semnengi ja ett se aika keli kahdeksa ehtost. Sinn mes sitt pääti menn ja asi sovitti nii, ett mek kokkonuisi hiuka ennen gahdeksa teaattri ove ette.