* * * * *
Mnää istusi sitt heijä joukkohos ja tein glasi ittellen. Mutt ko mnää sai se valmiks, ni mnää kysysi Iirot: "Jokos käve Valkot hakemas?"
— En gäynn viäl, katost, ko asja lait o semne, ett Kuapus toimitta meill vaunu ja kaks heost ette ja sitt mennängi herroiks. — Kuapus tlee Rauman gautt kotti.
— Vai semssi te olett tuumaskell; mihist Valko ja rattas sitt panna?
— Valko saa karat vaunuttem beräs ja ratta jätetän dänn. Mitäst Knappika niillt talvellt teke ja kyll nes sitt tääld ain gulkevak, ko marknoillt tulla. — Nii händ ja Vilkk osta kolmengymmne marka harmoniikka ja mnää, ko soittat taeda, vetelen gaike mailma marsi ja valsik, ko mep paina Rauma kohde.
— Nii oikke, sanos Vilkk, — harmoniikk osteta ja hyvä ja herroiks kuljeta.
Kyll nep poja asjak kunttoho olivaf fundeerann. Mutt mnuu harmitt koko jutt ja mnä sanosi Iiroll: "Tiädäks, ko mek kerra ole lainannk Knapi Valko ja linjaali, ni me viä nek kottik kans lailes. Linjaaleit ei jätetät tänn ja Valkot ei pannak karama vaunutten dakan; ei maaren, gom bannangin gulkema edell, ni löydetän gummingi laillset tiähaara. Mnää en dult teijä vaunuihin, go aja vaikk yksnäs linjaaleis Raumall. — Tehkän dek kuit tahdott."
Kyll mnää se näi, ett Iiro omatund rupes händ hiuka vaevama, mutt Vilkk ei muuttann lainkka miäldäs. Se ol semne, ett mitä se kerra sai päähäs, ni stää ei saanns siäld pihdeilläkkä. Ja konei Vilkum bää käändynn, ni ei Iiroka oli haluline jättämä vaunuis ajelemistas. Mutt se verra Iiros sendä ol miäst ett hän lupas koht lähti Valkot hakema.
— Se sopiki hyvi, mens snää, Kalkke, fölis, niin des saatt mennes kahde ostas se harmoniikka. Täsä o raha, sanos Vilkk ja löi flombuukkis pöyttähä.
Sillo mnää äkkäsingi, mitä mnuum bit tekemä. Mnää tunsin, diädättäk, Vilku ja olin goko ajam beljänn, ett se yhtäkkin duhla kaike rahas. Ja ko mnää nys sai häne flombuukkis kässihin, ni mnää päätingi itteksen, ett ko harmoniikk o ostett, ni mnää viä lopu Vilku rahoist pankkihi.