Mnää oti uudestas siit: "Ko me ansatte leippätän laevas" j.n.e. ja odoti, ett het tapas jälkke olsiva veisann mnuun gansan. Mutt ei mittän guulunn. Mitäs täst, mnää veisasin doise värsy:
Kon duul puhku ja aallo nep pauha,
Sillo meill aika armoton dyä,
Sillo miähill ei suadakka rauha
Olkkom bäev sitt taikk syyspimi yä.
Ja sitt mnää otti jäll uudestas se lopumbuale, mutt konei hes sillonga ruvenn veissama mnuun gansan, ni mnää sanosi: "Ei tämä veis näy olevas se väärtt, ett te viiteisit stää trallitta. Ja koten mnää viit yksnäs koko aikka veisat, ni mnää lakka valla."
— Ol ny vai, sanos Vilkk, luuleks snää ett mes se nuati nii oppe.
Siin on gaunis nuatt siins snuu veisusas. Mistäs se olek keksinn?
— Huals snää siit, mnää sanosi, ja mnuu harmitt jäll, ettei hän veisust mittäm buhunnk, ko nuatist vaa. Mutt mnää voiti vanha Aadami ja veisasi:
Siilon gokkiki märsraagall huakka
Eik pääs piilohom bannuttes taa.
Sillo ei kerjet laittama ruakka,
Mutt ko vyätän mep piukota vaa.
Kyll hes sillo sitt jo veisasivat toissen gertta se lopumbuale mnuun gansan, mutt ko se ol teht, ni he rupesiva mnuu haukkuma ja Vilkk sanos: "Ain helkkrisäk snää olek kulkennk, kos ole nähnk koki märsraagall." Se o nys sendä vallam bilivinnihi semnem buhe. Pahus soikko, jos niis laevois, ko mnää olen gulkennk, kokk olis tuli märsraagall, sillongo mnää oli reivamas, ni mnää olsi sanonn: "Men helvettin, gokk!" Nii, sillaill oikke mnää olsi sanonn, ja sillaill jokane vanhemb merimiäs sanois. — Kokk märsraagall! Kyll mares sen diädä, ett kokk saa kiittä Jumala, ko häne anneta näö vuaks täkill haalat jongum brassi viimesest nipust — Pahus soikko, enne snää nääk kalkaksen guuse ladvas, kon goki märsraagall, jos vaa jomnengin gomend laevas o.
Semssi he oliva, Vilkk ja Iiro. Ei net tiätänn yhtikäm behu, kuip pali siin on dyät, ko sovitta sanas veisuks ja ett sendähde värsmaakreill ongi lupa pistä hiuka muinassi, ett sana vaa saada sopimam baikoilles. — Mutt mnää suutusi viime heijä nälkkimisestäs ja sanosi: "Kosk tämä veis o nii huan, ni ei teijä stää kuulit tarvitt, mnää veissa se itteksen daikk ole valla verka." Ja nii mnää teingi, mnää istusi valla mykkän. Mutt luulettak, ett mnää sai oli rauhas. Ei maaren, gyll nep poja mnuu veissamam baniva jäll, ens moittimall ja sitt rukkolemall. Ja mnää veisasi sitt:
Vede vallas o skändäkk ja reeling
Ja mek kiipusta reivaman gaikk,
Kapteen huuta: "Hei, haala po jeeling!"
Se on dylkki ja totinem baikk.
— Ja vissi, sanos Vilkk, se on dylkki ja totinem baikk.