— Älä nyk koohoijas, se sitt vast klookk kett ongi, mennästis kattoma stää. — Kyll kait stää sendän gattos saa, vaikk ongim byhäpäev.
— Saa maare, mikäst etei sais. Ja saa stää koitta nylkkiäkki.
No, me läksi sitt Tasalam bakartuppaha ja kyll kaikk näytt olevas, niingo Vilkk ol selittänn. Siällk killus kett kados kinnerpuus ja pualväli kaulaha saakk nyljett nahk hipas tuva laatijat.
— Kas nii, sanos Vilkk, — tosa o varotus. Rupp toimeihi vaa, jos miäles teke, niis lakka maalissi pyhäpäevän ajattlemast.
Mnuun däyty sanno, etten mnää sillonga viäl luull muut, ko ett Vilkull ol jäll jotta jekku miäles. Mutt olkkon guit tahanas, tuumali mnää itteksen, heiti jakum bois yld, kiversim baeda hia ylös ja rupesin dyähö. Mnää ole eläisän mond elukka ulos heijä nahastas ajann ja mond kettuakki, ni ett mnää luule vähä ymmärtävän näit asjoit ja tiädä se, ett kon gerra vaa saa käpälä ja saparak klaariks, ni ei mittä muut kon griuskuvee vaa, kyll nahk vissi lähte niingon dyhjä tehde. Mutt tämä nahk ei lähtenn, jos uskott taikk ei. Mnää vedi ja vedi ja mnuu harmitt ja pelguttiki jo viimeseks, mutt nii se vaa ol, ko olis koittannk kaljot traaksip paikoildas.
— Äläst sendä hual reppi rikk stää nahka, sanos Vilkk vihdo viime.
— Reppi rikk! Pahustak sills sitt väli on, guit tämse nahan gäy! Es sunkka snää tätä myyd mein. Eik tämä mikkän gett olk, kyll maares se ymmäräk, kos nääk, kui mnää täsä vähtä ja hikkole, eng vaa saa nahka lähtemä. — Vanh-faar tämä o eik mikkän gett.
— Olkko sitt Belsebuub itt, mutt ko arkki tlee, ni vissi mnää häneld naha ota ja myyn gahdellttoist markall.
Sillo mnuu rupesiva Vilkum buhek kammottama ja mnää pisti jakkun yllen ja läksim bois. Vilkk tul peräs, me meni salihi jäll, veisasi yhde ehtovirre ja joim bari kuppi teet. Ja ko mnää läksi, nin Dasala muar itk jällp piäne loraukse.
Seoravanp päevän Vilkk tul meill ja vihels tullesas, nii ett mnää jo aikka, ennengo hän ove avo, tiäsin, guka siält tulos ol. Kyll se poika ny jäll ol endselläs, lakk ol toisellk korvall ja silmä vilasivap pääs niingon gärpp kiviroukkjos.