— Mitäst mes stää levittämä ruppeisi, em mar ruppekka. — No, se asi o sitt sovitt! Rupp koht toimeihi vaa. Kyll Iiro ja mnää auta snuu, ett siit kelvolinen galu tlee.
— Ol vai ol, Vilkk, sanosi mnää. — Ei siit mittän dul, jos te mnuu auttama ruppett, eik semssi veisuj sendä niim bian dehd, kon de luulett. Mutt jos tleett huamen dännt tälls samall aikka, ni saada nähd, jos se olis sattunn valmistuma. — Kyll sen guule kaikist, ettett te ymmärrt tämsist asjoist mittä.
Mnuu ol oikke miälen hyvä, ko mnää sai heit vähä kolhit tällk kertta. Mnää tiäsi, ettei nep pojak kahde olis saann minkkälaist veissu kokko, vaikk hek kyll oliva valmi nälkkimä ja korjaleman doisen dyät sill alall, niingo stää mnuu meripoikkatte veissuangi esimerkiks. Eik he uskaldannp puhhu mnuu vastangan, go he ymmärsivä, ett, jos mnää suutuisi, ni ei heijä juanistas olis tull mittä.
Nii händ, pojas saiva niäll harmis ja ko Iiro ol trallittann viäl stää nuatti, siks ett mnää se opesi, ni mnää käski heijä men menoijas ett mnää saisi ruvet tyähö rauhas.
— Kyll me vaa mene, sanosivap poja ja oliva nii nöyrä, ett mnuu jo pakkas tleema oikke surk heit. Mutt hetkem beräst tlee Iiro takasi ja sano: "Muist panns se asi ja siihe veissuhu, ett Palokunnam bäälysmiäs suutus heijä hättälemisestäs nii, ett hän anno heill apskeedi. Ei sendä ainaseks muttko yhdeks pualtiimaks. Ja sitt siihem bannais viäl seki, ett —"
— Ja mitä sitt viäl, tiuskasi mnää, ja sillo Iiro korjasiki luus vähä äkki.
Kyll mnää siin vähä hikkolls sitt sai, ennengo se heijän dilaukses valmistus, mutt mnää pääti, ett sem bit olema valmis seoravanp päevän ja valmiks se tuliki. Ja ko hes sitt tliivas stää hakema, ni mnää veisasi se heill ja näi se kuulus:
Nämäp poikki o vast, meit en lakk kehumast, valuvaara me huakkiast voita. Janon duska, ne vaa, ei niit samoma saa, vaikk mek kyll stää ni ahkerast koita.
Mutt se Nuurber ol miäs, ko se ilmottat tiäs, ett Turun gaupung ol palamaisillas. Se ol perhanam baikk, vesikopp, talok kaikk palo ryähäsi juur parhamillas.
Em mef fundeeranns stää, nämäp poja ja mnää hääräs juur, niingon doukk häärä kingus. Saatti Östmannild kaakk ja sitt pruutti yks taakk ja mentti appu, ett haijakse vingus.