— Misä herra nimes snää ole oli ja mist snää tlee? — kysys Vilkk.
— Mist mnää tlee? Ristjäisist mnää tlee. Näättäk, ko stää elä ihmsiks, ni uskota semssin doimeihingi, uskotan gummiksikki — uskota oikke — mutt en san vaa, mikä lapse nimeks pantti, en san vaa. — — —
— Ol ny vai, Jumala lahi, ja pidäst vähä vaari, ettes tahr kaikki paikoj, kos siint trasikoittep pisi laattja ja spruutta vert ja jätak kura ymbrilles.
Mutt ei siinp pali torumise ja riitlemise aikka oli. Vilkk ja mnää saim bistä äkki jaku yllen ja kas näin dohtrin dyä Iiron gans. Kaikeks onneks tohtor ol koton ja ko Vilkk men gysymä, jos hän otta vasta yhden gambraatin, go o saannp päänguares kamffiilatuks, niin dohtor käsk meijän goht tuad Iiro sisäll. Mutt ennengo mes sen dei, ni me anno Iirollk kova varotukse, ettei hän sais puhelit turhi ja suututtat tohtri. Ja Iiro lupas oli ihmsiks. Mutt luulettak, ett se pit puhes. Ei maaren, go rupes koht pauhama ja praakkaman dohtrin gans, juur niingo he olsiva oli vanhat tutu, ja mes sai istus siin ja hävet silmän däytte hänen dähtes. — Ja mond kertta jälkkembäi me ole ihmeteli, ettei se tohtor suuttunnk, ko Iiro siinp puhel, niingo hän olis olis skansis toiste merimiästen gans. Mutt eikä suuttunn vaan, gon geris ens hiuksep pois Iirom bääst juur puhtaks ja ajo viimem bartveitell viäl hiusten dröndikki helkkrihi.
— Kas nii, ny om bää sili ko muna, tuumal Iiro ja kiikkaskel meit se nahafliitin dakka toisells silmälläs.
— Ol vai, ol, mnää sanosi. Josas tiädäisik kuik kalppjald snää näytäk, kos siin vauhkottle ymbrilles yhdells silmäll!
— Yhdells silmäll! Kyll mar stää siin vaan darppeks on, gon dätä mailma yhdelläkki silmällk kattle. Vai tykkäks snää, ett se ansatte kahdells silmällk kattlemist?
Mutt tohtor ol toist miäld. Se nost se nahafliiti ylös, sovitt sem baikoilles ja rupes neuloma stää kii. Mnää sanosi sillo Iiroll: "Pur nyh hammastas ja ol miäs!"
— Paneks sormes rakko, ni mnää pure, mutt em mnää täsä tyhjä purema rupp — meinas Iiro, eik tiättos pistännk, kon dohtor neulos ensmäitten diki. Mutt kon dohtor rupes toist tikki tekemä, ni Iiro karas tohtrin gätten gii ja sanos: "Andakka antteks, tohtor hyvä, vaikk mnää kysy yht asja."
— No, mitästä on gysyttävä?