— Kuulkkast, tohtor, panittakost te lainkka solmu langam bäähä? Josett stää tehn, niin däsä taita Yrjö Sukasen davallt tuli mond turha tikki tehty ja tikette lu'u jälkken gaiketakkin däst lystist maksama joutu.
— Pid nys suus kii! huusi Vilkk ja mnää niingo yhdest suust ja häpesi. — Ja mnää sanosi Vilkull: "Kaikk hulttemes se Iiro tundeki. Mikä pohilaine lumppäij mahta semne Yijö Sukanengi oll?" Mutt Vilkk sanos, ett se o joku kiri, ko o semne nimeldäs. Ja olkko mnuum bualestan mikä hyvänäs, mutt stää tohtri mnää vaa ihmettli. Ei se suuttunnk, ko nauro vaa ja krymös haava kii, nii ett sau neulas käve. Ja ko hän ol neulonn haavan gii, nii häm ban duko ja sittep pääll ja rupes selittleemän, gosk tikip pois oteta. Viimeseks hän sitt viäl varott Iirot ja sanos: "Jos tahdott, ett tämä parene hyvi ja pia, ni ett tes saa juad viina, eik olutt, eik punssi, eik konjakki."
— Jaa-hah, kyll mnää ymmärrä, ei sitt mittä muut ko romtodi vaa, tuumal Iiro.
Ei meijä auttann muu ko ruvet naurama stää Iirot, vaikk mek kyll pelkäsi, ett mitä tohtor mahta sanno. Mutt tohtor nauro viäl makkjamin go me ja käsk meijä menn menoijan. Me rupesingin goht säälimä ittiän gottippäi, muttko Iiro lakki ruvetti hakema, ni me muistingi, ettei Iiroll lakki pääs ollukkan, go se Vilkun dyän dul.
— Misäst snuu lakkis o? kysys Vilkk sillo.
— Mnuu lakkin, en sunkka mnää lakk pääs ristjäissihi men. Kys snää vaa, misä se isävainajas silkkhatt o, niis ole laillsill jäljill.
— Pahukse muatt, oleks snää mnuu isävainan girkkhatt pääs tapplukses oli?
— Ole oikke, mutt kyll mar se löydetä. Älä yhtä hual, Vilkk, mennän Kitukränttihi hakema stää, sinns se vissi o jäänn. Siäll mnuu kuransatti. Eng mnää ny lakki tarvitt, kon dohtor mnuum bään dämssen gnyyttihim bist.
Mitäst täst, meijän däydys kaikin golmem bäälsem bäätteks mennk Kirukränttihi Vilku hattu hakema ja matkall Iiro selitt, kui hän ol joutunnk kiikkihi.
— Mnää kulji näättäk hissuksis kottippäi ristjäisist ja ajattli, mikä edesvastaus kummills sendä oikkeutt myäde o. Mutt ko mnää pääsen Gitukrännin duam buallssem bäähä, ni mnuu vastan dlee kolmk kisälli ja yks heist sano: "Katost meripurakka! Ong vast-tuul vai, kosk krysät täyty?"