Mutt Iiro sanos: "Nii, niin, gattel snää vaan daevarantta. Siäll ne ny menevä, Mykk-Fretu ja snuu lakeernahkases. Mutt koit rauhottu ja lohdutta ittiäs sill, ettei se viänns stää mnuun gilpkonnatan sendä."
Mutt ei semne lohdutus langenn oikke hyvä maaha Vilku sydämes. Eikän go vähällp pit, ettei Iiro saannf fliiteihis lohdutustes palkaks.
Siin ei kerjettykkä sendän gauan turhist puhett pitämä, sillett jumal anno meillt tuule ja hyvän duule annoki. Mastois ja brasseis meill ny ol kylliks tyät niingo niillt toisillakki eik ollt tiimakan gulunns siit, kon duul algo, ni ylimäine isä ol hajottann meijäk kaikk Fredriikkam-bäevä viättäjä eri suunill niingo yhde höyhenduko.
VI
Hyväll onnell ja myättäsillt tuulill mes sitt siins syyskuu viimesinp päevinp pääse Flensburihi.
Siäll ol niingon davalist ussema raumlaist alost haminas ja ko he olivak kerjenns sinn enne meit, ni mes sai huanom baika "Rojohoppell". Me joudusi makkama liki redi, nii ett ol vaevaloinem bääst maihi ja me ymmärsi, ett baarlasti lossaus niingon gappaltavara lastauskin dliis semsis olois nii ilkkjäks toimitukseks, ett meijän davallt taikk toisellt täydys saadp paremam baika.
Ko meijän gapteen ai vaa makas kajuutis, litramisen doimeis, ni styyr ny hyppämä joudus näis asjois. Hän gäve kaikengaldaste virkmiäste dyköns selittämäs, ett mep paremam baikan darvitte. Mutt he vastasiva, ettei het taeds stää asja autta ja jos ei joku niist muist raumlaisist suast vahettamam baikka meijän gansas, ni mes saa maat siink, ko me makka. Kyll styyr sitt käveki niillt toisill raumlaisills semmost vahetuskauppa esittämäs, mutt ei nek ko naurova ja sanosiva: "Pys snää Heikk vaa siäll, misäs ole, ni snuust o vähimä harmi."
Mutt meill oliki semne styyr, ett ko se jotta asja ajama rupes, ni ei hän stää keske jättänn. Ja ko ei hän nys saann virastoild appu, ni hän rupes fundeerama, ett hän hankki itt ittelles avu. Hän gäsk Vilku ja Iiro sinn hyttihis puheilles ja ko nep pojas siäll oliva hetke aikka lyänn viissap pääs yhte ja juannk klasi ja pariki, ni het tliivak kaikk däkill jäll suu messingis ja silmäk kiildävin. Styyr ol pyhävaatteisakki ja sanos mnuu: "Otast neli miäs lissä ja tul mnuu ja Vilku ja Iiron gans. Mennä maihi yks hiukk."
Mitäst täst. Mnää siivosi ittiän yhde eine ja käski neli miäst olema valmi lähtemä maihi. Ja sitt lähdetti. Iiro ja mnää sousi ensmäist pari aeroj, ne neli muut miäst kaks aim barias, Vilkk ol fööris ja ahteris, ko ol peitett, niingom bruukata, laevaflagull, istus styyr ja pit ruari. Päev ol hyvä jouko ehtopualellk, ko mes sitt läksi ja juhlaliseld näyttiki vissin, go mes siins sousin, gosk muistakki laevoist meijä menoan niin gateltti. Eik oll ihmekä ett kateltti, korjoj miähi me olin gaikk, vaikkan se itt sano ja tottunns soutama oikke sillaill juhlalisellt tavallk, ko merellp pruukata. Ja kyll meijä styyr ol se poik, ko ymmärs tehd meijä viäl enemängi huamatuks. Siin makas, näättäk, juur jämt meijän diällän yks hollandlinen goff, semnen bualiks galjaasiks ja pualiks skuunariks rigatt asti, ko o rakennett nii syvälls sprongill, ett ahter ja föör ovak kovast korkkjall ja keskkoht liki vede raja.
— Kuulkkast poja, sanos styyr, ko ruvettin dleema liki stää koffi, vaikk tua pahus tosa juur meijän diällän makka, ni en sunkka mes sen dähde gurssian muut yhtä einett.