Ei oll juur pimi mutt ei pali muutakkan, go styyr makso meijän drahtamenttin ja kraapeki hiukam bäätäs, ko hän se makso. Ja sitt lähdetti. Mutt ny istusiki Abbe styyrim baikall. Sitt mes sousi se raumalaise astjan dyyijön, go likimbän ol. Abbe preijas se ja ko vaht tul reelingill, ni hän gäsk se menn hakeman gapteenin daikk häne jälkkes korkkjamas graadis oleva miähem buuris, jos kapteen olis mais sattunn olema. Ei vaht ymmärtänn yhtikäm behu Abbem buhett, enemppä ko mekkä, Vilkku ja Iirot lukku ottamat, ko oliva asjois sisäll, niingo mnää auningoitti. Mutt severra vaht sendä ymmärs, ett hän men kapteeni hakema ja sill Abbe sitt sanos tanskan giäli: Vaer god og flytte bort deres Skib, vi begynder at skyde fra Faestningen. — Javool, javool, vastas kapteen ja Abbe nost hattuas ja komens meijä soutamam bois. Sillaill mes sitt sousi yhdest raumlaisest aloksest toissehe ja jokatte niitten gyljes Abbe luk ramariikkas'. Vihdoviime me läksi "Rojohoppet" kohde. Mutt ennengo mes sinnp pääsingä, ni mek kuulen, gui ne muu raumlaise hiivava ankkreijas ja ruppevas siirtämä aloksias sinnppäin go mekki makasi. Styyr komens meijängi hiivama ankkrin, mutt se sija ett net toise varppasiva aloksias ulospäin haminast, ni me varppasi "Rojohoppet" sisällppäi.
— Olettak te hulluks tull? — huus meijä styyr "Thoran" gapteenillk, ko se meijän guuluvillen dul.
— Mitä mar me mittä hulluttle, mutt meill annettin diät, ett fästingist ruveta ambuma maali sem baika ylitt, misä me makasi ja käsketti meijä siirttä aloksen vähäm gorjum bualehe. Kääns snääki ymbärs vaa!
— En mar käänäkkä. Olis kumjaline lopp "Rojohoppell", jos se ammutais säpäleiks kanuunoill ja kosk te jätätt hyväm baikkan, ni mnää menen deijä sijallen, gäy kuik käy.
Ja sitt styyr nyhjäs Vilkku ja Iiro kylkke ja sanos: "Näättäk, poja, järk se sendä on go mailma hallitte." — Ja sitt häm bist ittes Abben gans kajuuttihim bitämä juhla.
Seoravan aamun äkkäsivä ne muu raumlaise, ett meijä styyr ol heit nokast vetänn ja pitivä vähä kamala meno, ko he yks toises peräs tliiva "Rojohoppehe". Mutt styyr ol mais, kapteen ol litras ja ei he meist miähist mittä urakka ymmärettävästengä saann. Kyll hes sitt koittiva vahingotas viraomaisellekki välittä, mutta siäll nauretti vaa heill ja sanotti ett pahustak jätitt hyvä paikkatan.
Nii händ. Kyll me vaa sillp paikall olis sain, go me oll ittellen vilpill hankkinn ja taas käve lossaus ja lastuas niingo äksäst vaa. Ja taas olttim biakkoist valmi lähtemä.
Siilo sano Vilkk yks ehtopual mnuull ja Iiroll, ett hän mene maihi ja kysys, jos met tlee fölis. Kyll Iiro tiätystengin goht valmis ol, mutt mnää oll hiuka vasthakone ja kysysi Vilkuld, mitä asja hänell nys sitt maihi o.
— Osta uude lakeernahkase ittellen, vastas Vilkk. Tiädäks, kyll semses sendän gomja ova jalas.
— Ova händ, puhel Iiro, eik Tasalan dalo isänä sovikka kaikengaldasep pottboorik koippeisas kirkkoho ja häihi ja maahaspanjaissi ja muihi semssi juhlallissin doimituksihi menn. Nii ett valla oikke ongi, ett Vilkk ittelles lakeernahkase osta jällk, kosk ne vanha viätti.