"Tyämiäs vaa. — Jumal andakko hyvä päevä kans sendä."
"Jumal andakko. — Snää olet tyät hakemas."
"Nii oikke. — Ole sendän däsä jo semmost piänd tyät toimittannukki ja odota isänttä kotti, ettän saam balkkan."
"Vai nii. — Frouak snuun dyähö o ottannt tänn?"
"Ei, kyll isänd mnuun doimeihim buhus."
"Isänd! Mnää tämän dalo isänd ole."
"Sillaill oikke, isänd oikken de olett. Kukast sitt isänd olis", vastas miäs, ko muist Iiro varotukse.
"Nii no, ja mnää en ols snuu pyytänn mihinkkän dyähö. Mitäs tyät snää olet tehns sitt?"
"Oti alas nuas saastase viheljäisek korsteenit tuald kadom bääld", vastas miäs, sylk ja näytt piipuvarrellas ylöspäi.
"Oti alas meijän gorsteeni! Aim bahustak snuull on dekko niitten gans", huus Linnalan gapteen ja karas kadullk kattoma, ett olik se miähe jutuis perä kans.