Ja pia se jälkke juteltti Raumall ja kaikis Rauma luadois Riikolan gapteeni ja Lella Sambu fiinist rommist ja unhotetti valla Moso handelsmannin ganamboja.
Mutt Katavkari Efraim ei unhottann niitäkkä ja jos ny vaa menett
Katavkarihi, nii Efraimill on golm juttu teill juteldavann.
PRIKI EFROSIINA.
Kun laivan runko ryskyy ja ylt'ympäri käy hyrsky, ohii ohei!
Ja köydet vinkuu, purjet lyö, kun pauhaa lounasmyrsky, ohii ohei!
Niin merimies se riemuitsee hän haalaa ja hän hissaa,
Vaan maamies raukka värisee ja pysyy kammarissa.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oll Efrosiina!
Niin paljon olen nähnyt, minä vanha pikipaita, ohii ohei!
Oon ihaella saanut noita viljavia maita, hei hii ohei!
Miss' viinipuut ne kasvaa sekä kukkii tullpaanit.
Oon nähnyt pohjoisnavan, nähnyt kaikk' meritiaanit.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oll Efrosiina.
Nyt kertoella tahdon, jos te kuuntelette hiljaan, ohii ohei!
Mun seikkailuni, kun ma kerta purjehdin Priksiljaan, ohii ohei!
Mull' oll silloin kapteenina Johan Sötersunti
Ja tyyrmannina oll riuskas Jonas Vesterlunti.
Hei hiivuvee j.n.e.
Kun Lontooseen me pääsimme, ma henttuja sain kaksi, j.n.e.
Nyt kiitän onneain, ett' pääsin niistä vapahaksi, j.n.e.
Ja Jenny oll toinen näistä Lontoon simasuista,
Sen toisen nimi oll — voi sun hitto kun en muista!
Hei hiivuvee hurraa. Mutta prikin nimi oll Efrosiina.
Kun Lontoosta me läksimme, he kulki rantaa pitkin, j.n.e.
Ja kyynelillään kostuttivat kaikki laituritkin, j.n.e.
Ma lohduttelin heitä: "enhän kahta ottaa taida
Ja sitäpaitsi lupasin ma Iiskin Miinan naida".
Hei hiivuvee j.n.e.
Kun Atlantille päästiin, alkoi tuulla, salamoida, j.n.e.
Ja kapteenimme käski silloin prikin ankkuroida, j.n.e.
Mut ankkurimme tarttui siinä valaskalan selkään,
Ja sitten sitä mentiin, että vieläkin ma pelkään,
Hei hiivuvee j.n.e.
Se vauhti oll kamalata, kokkipoika huusi, j.n.e.
Ja virsikirjaa luki joka ainoa matruusi, j.n.e.
Mut konstaapeli kysyi: "eikö lokata jo saisi?"
"Ei", sanoi silloin tyyrmanni, "se vauhdin laimentaisi".
Hei hiivuvee j.n.e.