Ja vuorokautta seitsemän näin mentiin kamalasti,
Ol' virsikirjat luettuna miltei loppuun asti, j.n.e.
Kun valaskala pyörähtihe ympäriinsä juuri
Ja ankkurimme heltis, siit ol' ilo meille suuri.
Hei hiivuvee j.n.e.
Mut kapteenimme kiroili: "nyt hullusti on laita, j.n.e.
Ma turhaan katson kiikariin, ei missään näy maita"; j.n.e.
Vaan tyyrmanni se iski silloin nyrkillänsä pöytää:
"Ei hätää, kyllä Efrosiina Priksiljahan löytää!"
Hei hiivuvee j.n.e.
Vaan kapteeni se hikoili ja huokas tuskissansa, j.n.e
Hän katsoi taivaan tähtiä ja merikorttejansa, j.n.e
Ja kun hän vihdoin julisti: nyt ollaan Bremenissä,
Niin Riion kirkontornit alkoi olla näkyvissä,
Hei hiivuvee j.n.e.
Ja Riio se on paras kylä koko maailmassa, j.n.e.
Siell' heilan saa sen värisen kuin kullekin vaan passaa, j.n.e.
Ja väri pitää paikkansa, ei lähde huuhtomalla,
Ei virty auringossa, sillä se on nahan alla.
Hei hiivuvee j.n.e.
Kun Riiosta me lähdettiin, niin kaikki intiaanit j.n.e
Ja neeker'tytöt, spanjuurit ja mustat muriaanit j.n.e
Ne pussas mua hurjasti ja pudistivat kättä
Ja sanoivat, ett' heidän on niin ikävä mun jättää,
Hei hiivuvee j.n.e.
Sitt' loppui meiltä vesi, sillä ilma oll kuuma, j.n.e.
Mut viinitynnyreitä oll täynnä prikin ruuma, j.n.e.
Ett' samppanja käy kaljasta, sen pojat pian keksi,
Me mateerata käyttää saimme puuron kasteheksi.
Hei hiivuvee j.n.e.
Kun kotio me saavuimme noin päästä yhden vuoden, j.n.e.
Niin ystäväni tuli puuriin uutisia tuoden, j.n.e.
He sanoi Iiskin Miinan mua laanneen vuottamasta.
Hän oll toisen ottanut ja tuuditteli lasta.
Hei hiivuvee j.n.e.
Mä silloin hiukan suutuin, sanoin: "tuhat tulimaista!" j.n.e.
Ja päätin mielessäni, etten koskaan usko naista, j.n.e.
Vaan poikamiesnä kuljeksin ma läntehen ja itään.
Ja lemmin, kun ei muuta mull' oo tehtävätä mitään.
Hei hiivuvee hurraa! Ja mun henttuni on priki Efrosiina.
End of Project Gutenberg's "Rojohoppe" viimene reis, by Hjalmar Nortamo