— Niingostis luule? — Jaaha, Iiro. Ny mnää olen gapteen buuris ja snää olek konst ja syäk kaunist lopu näist kaloist.
Eik siin mikkä auttann. Kyll Iiro merikomenon dunde severra, ettei hän yrittännykkä vastam bulitta. — Mutt menkkäst kysymä häneld, eik häne halutais kuldkaloj jälls syäd, ni saatt semse vastaukse, ett muistatt se.
Semne se reis ol, ko Vilkull uus silkkhatt ostetti. Pali raumlaise ovas stää juttu naurann ja panns siihe sarve ja sapara lissä, nii ettei siin olt tott enä muut ko se, ettei Raumam bormestrillakka ol niin dyyrist silkkhattu kon Dasala Vilkull.
Välmlän Gyäri heosengaupa
Kyll mar tek kaikk se Välmlän Gyärin dunnett.
* * * * *
Vai nii, vai ett tunnekka. No, sitt ett tes sunkka olekka Raumald. Ja se o vahing se, sill ett kyll se Raum sendä on doiseve kylä kon gaikk muu ja Välmlän Gyär o vähä viisas miäs. Kaikk raumlaise hänen dundeva. — Nii händ, tundeva oikke ja niingo sanott, viisas poik se o, viisas oikke ja tlee toime joka tuules, merell niin go mandrellakki. Ja mones liämes se on geitett. Pali seo mailma nähn ja pali mailma koittann. Pali sill on diädoj ja taedoj ja semsem bruurim bareis stää jotta oppe toinengi. Nii ett vahing oikke se o, ettett tet tunns stää Välmlän Gyäri.
* * * * *
Jaa — — — ett mikä toim hänell o? Se asja lait o sillaill, ettem mnää tiäds stää ittekkä, jos mnää oikke mene ja tode sano. Se o näättäk sillaill, ettei hänell ol lainkka mittä semmost ornaar toind. Taikk soveis mar se niingi sanno, ett niit o nii mond, ettei stää oikken diäd, mikä hänem bäävirkas o, eritottengin go hän muuttle toind ai se jälkken, guik kullongin darvita. Ja hätäköst o semse miähe muuttak, ko o järkki pääs vaikk kuip pali ja saa kynsistäs lähtemä juur jämt mitä miäl teke.
Lapis hän oikkjastas syndynn o, Lapin Gullamberäs, mutt kyll hän sembualest laillne raumlaine on, gosk hän mukulast astikk siäll asunn o eik Raumall ylipäätäs kaua assutt tarvitt, ennengo o nii raumlainen gom bääseki. — Ens hän ol jongu vuade suutri opis, mutt ko hän dykkäs, ett suutrim benkk ol sendä liia alhane istumbaikk hänengaldasell miähell ja koko tyäki semmost paremi alhast toimitust, ni hän giipust pöydäll istuma ja rupes kraatriks. Ja ehtokausink, kon doise opp-poja ja kisälli joiva ja hurrasiva, ni hän opettel soittama ja hänest tul semnem belmann, ettei häist ja hypyist tahtonn mittän dull, jos ei Välmlän Gyär olis soittamas. Fiooli hän enimmiten grahnas, mutt ei sills sembualest mittä väli oli, mikä soitivärkk hänen gättes pistetti. — Sillaill oikke. Mnää olen, diädättäk, nähns sem boja soittavas kaikengaldassi kitkuttimi, kaikki muit paitt porttepiiut. Mutt eppäle mnää, ett vaikk tosa paikka semnengi rusting häne ettes traaksitais, nin gyll se poik vaa siitäkkin gopast ming tansi nuati hyvänäs liikkell hakkais. Ja vähä puhtast sittengi. Semne miäs se Välmlän Gyär ol.