— Em mar valettlekka. Luest tämä.
Mnää oijensim breivi Iiroll ja hän rupes lukema stää oikken govall äänell. Ja ko hän ol pääss sem bäähä, ni hän ol yht hölmistynny näkönen go mnääki eik kukka meist puhunns sanaka. Mutt muar ei naurann nyk, ko itk liikutuksest ja pyhkeskel ai joukko nokkatas esliinahas.
Ko mnää ja Iiro siins sitt oll hetke aikka toinen doissian vauhkotell ja muar itkennk kollottann, ni sano muar: "Merkiline, merkiline miäs se om bännästäski sendä se meijä Vilkk. Kukast muu olis tämsengi asjan daetann niin gaunist sannok ko hän: 'Ja ota häne slääppihin ijangaikkisudest ijankaikkisuttehe, aamen.'"
— Ei siin mittä aamend oll, ja olkko häm bännästäs mikä hän o, niim bäästäs hän ny on gummingim behmendynn, tiuskas Iiro.
— Vai päästäs pehmi! Ja se sanos snää, snää Hakkrim bahudem besä, villittijä ja uutskott! Kyll mar kaiketakki snuu ny harmitta ja snuu kans, snää Anundilan dekopyhä haask, ett Vilkk mene kristilisse avjoliittoho eik enä annt teijä haukutell ittiäs yhdest koerangurist toissehe. Ny ruppeva aja muuttuma, näättäk ja koittakast vaa sitt tulit Tasalaham baneman gaikk mulli malli, niingo nii mond kertta enne, nii nuar emänd ja mnää revi silmäp pois päästänn, sengi julmetu — — —! Viimeses sana huus muar overaost mennesäs ja paiskas sitt oven gii, nii ett koko talo täris.
— Siinäs nyk kuuli, mikä snää oikke ole — sanosi mnää Iirot, ko me hetke olin gatellp päi ovi ja odottann ett viäläk stää löyly lisätä.
— Nii, ja snää kans. Ei ol eno settätäs pareve täsä troikas.
Mutt meit harmitt tämäm bäevä vastongäymse, nii ett me oti ajanguluks ryypy miäst pääll, söim buulaagis ne Vilkku varte ostetu lääkke ja pisti se jälkken glasi rommtodi liiveihin. Ja viimeseks mep pääti ett huame me lähdem bois gaupungist laitlan gulmill yht mettlohko kattama, ko mnuum bit ostama.
Seoravan aamun aikasi Iiro sitt tul mnuun dyän ja ko Savila Juss, kon gyytmiäs ol, tul koht jälkke, ni me olin duat hättä valmi lähtemä.
— Kyll o ehto käsis, ennengo me ole Laitlas, ko eilän duiskas koko päevä ja ny ruppe taas tuulema ja pyryttämä, puhel Juss ko me liikkell läksi.