Ja kyll Iiro oikke ennust. Ko aamu valken, ni me näi Vilkun gatanost, ett hän ol virgonn ja ko mnää kysysi händ, ett "tahdoisiks snää, ett muar tliis tännt taikk tahdoks snää pappi puhutell, taikk mitä snää tahdoisi", ni Vilkk vet suurell vaevallt toisin gäsin dukom bois suu edes ja sanos: — "Ruakka."
Ja me anno hänell ruakka; paisti hänell viis sualast silakka, pani runssast voit uunilämmiä leiväm bääll ja Vilkk söi ja joi piimä pääll. Ja stää päät hän friskanduma rupes. Ja kuukaudem bääst hän ol yht virkone go ennengi. Siihe häne naimseski sitt lahos, eik hän olp puhunns sanaka siit enne eik jälkke. Mnää en diäd, morsjan vai Vilkkuk se naimisjutu myttym ban menemä, mutt jos kysytt stää asja Tasala muarild, ni hän syyttä kaht viatond ihmist — mnuu ja Hakkri Iirot.
Erinomase hyvä lindkoer
— Jaa-a, nämä ovak kamala aja — kamala aja oikke ova. — — Laihtunn oles snääki, Suleima — — ja laihtunn olen däsä ittekki. — — Saas nähds Suleima, ett mep pia ole semse, ett luuk krapiseva meis, ko mek kävele — — — ole juur niingon gaks luusäkki olis saannk kondi alles. — — Sillaill oikke. — — Jaa-a, mnääki ole saann ens lukkip puale ikän ja pann raha ja vaeva siihen doimituksehe ja ny ole sitt semsellp palkall, ettän saan dehd uutt velkka, ennengo vanha o maksos ja nähd nälkkä päälsem bäätteks. — — — Nii händ, nähd nälkkä oikke, se on dotinen dosi. — — Mutt kyll o niingi, ett jongu rangastukse mnuun gärssit täyty siit tyhmydestän, ettän ole virkmiäheks itten lukenn. — — Nii ett valla oikke ja kohtulist o, ett mnää täsä nälkvyätän giristäs saa.
Semssi Tornjaiste maister juttel, ko hän siink kävel ettittakasin gamaris laattjall. Semssi hän juttel Suleimall, mutt ei Suleima pali tiättos pistännk, ko makas pää etukäpälättes välis ja seoras silmines maistri, ko hän siink kävel. — — Muttko maister viimem bysäs häne ettes ja sanos: "Tiädäks, Suleima, ett snuum bäeväs ova jo luetu, ei mnuull ol vara ruakkis snuu enä", ni Suleima vääns ittes istuma, haukottel äänes ja kattel maistri nii moittivast silmihi, ett maister sanos: "No, no, koitetan gärssik, koitetan gärssi." — — Tiädäks, snää ole jo aikka kualeman duamitt, mutt em mnää anns snuu nuijat, mnää tahdo itt päästäs snuum bäevild ja ambumall. — — Kunnjalise ja kivuttoman gualema snää ole rehelisest ansann, sill ett snää ole oll hyvä koer, paras koer, ko mnuullk koska o oli. — Sillaill oikke — — — Aikka mnää jo olsi snuu ambunn, mutt ei mnuull olk kruutti ja haulej. Eik niit ny mistä saa. Ny ovas semse aja.
Ja maister rupes taas tramppama ettittakasin gamaris laattjall ja Suleima kävel hänem beräsäs askel askleld. Ja kovast fundeeravaise näköse he olivak, ko hes siin laattja mittasiva. Maister ott sitt kesken gaike flombuukkis plakkristas, pladaskel stää ja räknöitt rahas. Muttko hän ei saanns stää siäld heruma enemän go viistoist markka, ni hän heitt sem böydäll nii ett flatkatt, pysäs, kraape korvandaustas ja kattel yhtem baikkaha ettehes. Suleima pysäs kans ja kattel vooro maistri silmihi ja vooro stää paikka siin laattjall. Ja nii hes siins sitt seisosiva ja vauhkottliiva, niingo he olsiva odottann ett siäld laattja ald joku apu olis ilmestynn heijä ettehes. Mutt ei siäld mittän dull. Se sija ovi aukes ja maistri frou tul sisällp paperkäärö kädes ja sanos: "Tääll om Briia maistri lesk ja sano, ett hän o löytännt tämä miäsvainajas pöytloodast ja ko siin vissi o jottam byssyvehkeit, ni hän lahjotta nes snuull."
— Annast tänn, sanos maister ja avo käärö. Ja ko hän se ol saann auk, ni hän rupes hyppämä ymbärs huanett ja sanos: "No kyll meijä nyk kelppa; tääll on gruutti ja haulej ja patruunej koko roukki. Nyt täsä tleeki juhl."
— Nii, ja nys snää saas sitt lopetat tua Suleimangin dost syämäst.
— Suleima park!
— Mitä snää juttle. Ei, ko ny me mene Suleiman gans metill joka sunnunda ja lupapäev ja met tua linnuj ja jäneksi, nii ett vissi lihas pysytä ja saada viäl myydäkki. Ny o räkning semne. — Annast kattot, tänäpä om berjanda. Jaaha, huame ehtopuall me lähde Helistö äijän dyä. Hän o nii mond kerta valittann, ett jäneksek karavas siälls hänen dorppas ymbärs niingo lamppa ja syävä häne rukkiorakses vallam bilall.
Maister siäppas pyssys seinäst ja rupes stää puhdistama. Muttko Suleima näk se, ni häm bist voorostas tansiks ja haukus, nii ett akknat tärisivä.