Ja äijäk kaevama. No, ko siins sitt ol vähä aik kulunn, ni mnää sanosi falesmannill: "No mutt ongost ihme, ettei mittä löydet; ett te olk kaevannt tarppeks pitkälttä. Tätä mnuun diäossatan o runssamin gon de luulett ja sais stää ollp pidemälttäki. Eiköst nii ollf falesmanni miälest eilä?"
Nii, ett kyll mnää ylppeli ja nautesi mnuu viholisen nöyrytyksest niim bali, ettän rupesi jo pelkkämä, ett se kolmas pia vissi mene esivallam bualell. — Mutt käy kuik käy, lissä mnää viäläkki hiuka — ajattli mnää, meni jongu ajam bääst taas falesmannin dyä ja sanosi: "Valla liia matalaltta tek kaivatt. Kyll täyty vaa syventtä joka paikast." Ja niin dehtin go mnää käski. Mnää oll niingo mikäki genraal.
Mutt ei stää keijett syvendämä, ennengom bäev jo rupes ehtollk käymä ja kon ei flombuukki vaa löydett, ni falesman julist tuskisas, ett se saa 100 markka löytjäissi, ko se löytä.
Siilo mnääki oti lappemen gätten. Oli ensin gähjävännäs siäld-tääld, mutt viime otim beilingistän selvä, pisti lappeme hankkehe, väänsi ja siin makas lumikokkras flombuuk mnuu nokkan all.
Kaikk kokkonusiva mnuu ymbrillen ja huusiva, nii ett viimen guul falesmanniki ett flombuuk ol löydett. Ja hän dul nii iloseks, ett hänen daulvärkkis oikke sättel ilost. Mutt ko hän guul, ett mnää se löytänn oll ja melkken goht, kon gaevama rupesi, ni hän ymmärs, ett mnää oll händ rangass. Ja saiki ymmärttä.
Kyll hän oll happama näkönen, go hän anno mnuull 100 marka sedeli flombuukist ja makso miähillp päevpalka, mutt viäl enemä händ harmitt, ko händ pitkä ajas se jälkkem bilkatti siit jutust ja kyseltti häneld, ett ongost hän vaan bitänn vaari siit, ett Riihilän diäosa o auk. Hän sai siit tiäst niin darppeks, ettei hän goska enä siit kronglann.
Nii, ett semne se asi ol. Köyhys siin riidas vihdo viime sittengi voitollp pääs ja hyvi se sota lopus. Ja hyvi loppu tämäkin, go ny alkann o. Se siinf fliiteihis lopuldakki saa, ko huanomppatas ja heikomppatas enimän giusann ja sortann o. Nii siink käy. Uskokka mnuu sanan, mnää tiädä sen, go oll fölis sillongin, go ol kolm valtta riidas.
Kuip pali prässi siit ol, ennengo Raumall merikoul saatti
Se ihmispolv kon diätä ja tunde, kuip pali prässi siin ol, ennengo Raumall merikoul saatti, ruppe jo vähitelle harvenduma. Ja harv niist jälill olevistakkan, go stää asja ajovat, tiätäväk kaikist niis piänist esteist, ko se laitoksen diällk koitettim bann. Harv tiätä esimerkiks sen, go mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro tiätävä, ett Moson gapteeni huushollerska, ko ol Fiia nimeldäs, ja Pajala handelsmanni Agaatta ja pari muut heijän duttvatas, kom balveliva parhamis paikois Raumall, olivak koko semse laitokse vastustaji ja sanosiva, ett kaikk semsek koulu ova vallan darppettomi eik pohjaldas mittä muut ko Antikristukse vehkeit. — Sillaill oikke he meinasiva ja ko he, niingo sanott, palveliva hyvi ylösotetuis huusholleis, niin Dasala Vilkk, ko ol kovasten goulum bualellp, pelkäs, ett hep pia saava isändväkeski villitty. Sendähde häm byysikim Birksteeti Jankken, gon diäs, kui vaimväkketten gans kunaki aikanp puhella, mennk koittaman gäänttä Fiia ja Agaatta miälen däsä tärkkjäs asjas.
Pirksteeti Jankke ol kovast valmis semssem bissnessihi ja yks sunnundaehto-pual, ko Agaatta ja ne muu ämmä, ja Moson gapteenim basurpoik, Penu nimeldäs, istusivaf Fiian dykön viärasill Moson göökis, niin dlee Jankke sinnp, puhele ens ilmast ja häist ja maahambanjaisist ja sano sitt yhtäkki: "No, olettak kuull, ett pidäis saatama merikoul tänn Raumall?"