— Oi voi sendä, ettäk tes sitt otais toimittaksent tätä preivi ja tämä sukkpari sill meijä Vikull. Se asu Ammeriikas siink kaupungis, kon däsä preivim bäälls sano. Kyll mar te vaa siäll Ammeriika rannas näät jongun, go mene siihen gaupunkkihi ja toimitta nämäs sändi ettippäi ja paikall.
— Älkkä hulluijan gohisk, muar kuld. Ei siäll ni nässist preivej ja tavara saak kulkema reissavaisten gans ko Suames. Siin Ammeriikas ongi, näättäk, vähä enemä lääni ko meijä maas. Lähettäkkäm bostis vaa, mitä teill o lähettämist
— Nii, mutt se tlee niin dyyriks, ruikuttel Pihala muar ja itk ja pyhkes nokkatas esliinahas.
— Läggoo, huus styyrman samas ja mnää ja kokk ja kajuuttvaht oll jo pann Esmeralda isom baati fongliina yli olgan ja oli ruppemaisillas vetämäm baatti miähines ja lasteines hamina kohden, go mnuu yhtäkki lykkäs miälen, ett kummost sendä olis, kon goitais toimittas se muari asja. Ja siins samas mnää jo olingi muarin dykön ja sanosi: "Andakkast äkkin dänn net tavara, muar, kyll mnää toimita se asjan, goskei kukka muu ot stää tehdäkses."
— No, snää mar oles siunatt miäs! Saas nähd, ettes kad, ettäs ole vanha ihmist auttann. Jumal snuu siunakko ja onnelist matka ny vaa!
Mnää pistim breivi liivim boviplakkrihi ja pidi sukkpari kädesän, siks ett haminaham bäästi ja pani nes siällk kistuhun ja ajattli itteksen, ett olis stääki lyst tiättäk, kosk Viku saa preivis ja sukkas, jos hän goska saa ne.
Meill ol sitt vallan gaunej ilmoj ja myättässi tuuli, nii ett se meijä matkan Cardiffihi men oikkem bualkundasest. Vähä runssasten gyll se Esmeralda vuas, mutt ei sendä nii, ett se asi pahast harmiks pistänn olis. Ja ko mes sitt Cardiffis oll losannp plankklastin, ni me läksim bainama yli Aklandi. Ja kaunist ilma ol nykki, siks kom bäästi Meksiko lahtehe. Mutt siäll meills sitt algokim beli. Mes sai semse myrsky ylitten, etten mnää ol enne eng jälkkem bali semses oll ja jos ei meill olis oll semnen gapteen, go ol tottunns sualese vede hajuhu vähä enemän go moni muu, ko laeva fyärä, ni merem bohjas mnää ja kaikk muu Esmeralda miähe ja päälysmiähe makkaisi. Mutt, niingo sanoit, se meijä äij tiäsiki, mist nuarast kullongi vedetä ja me olsin gukatiäs hyvingim bärjänn itten lopuld, jos ei meijä astjan yhtäkki olis ruvenn vuatama. Ei se paha kestänns stää myrsky rundlemist, muttko repes jostakki saumast ja ny meill algo semnen dyä, etten mnää toist kertta tahdois semses oli. Mes kun bumbut yä ja päevä ja sittengi ol nässist, ettei mentt pohjaha. Ja mitä enemä mep pumppusi vett pois stää enemä stää pakkas lissän dleema laeva ruumaha. Alus em me ottanns stää pumppumisen doind niim beräte vakavald kandild, kon dehtii riuskast tyät ja Teuko Frankke, ko semne veissutten dekki ai joukko ol, laitt pian dämse värsym bätkä:
Pumppukam bumppukka, hii ja ohoo!
Kattokast, Aklantt tyhjendy jo!
Stää mes sitt veteli aikan guluks jolla vanhall junttamiäste nuatill ja hakkasim bumppu ko riivatu. Muttko stää tyät rupes piissaman golmanell voorkaudell, nii gyll veissamine unhotus ja Frankke sanos, ett hän mene huilama ja hukku niingon gatimboik miälumin go hän hakka ittes hukka sem bumbun gyljes. Mutt meijän dimber, ko ol pali mailma nähn ja pali kirja lukenns, sanos, ett hän luule, ett jos merimiäs kualttuas kadotukselle joutu, ni ei händ kuumudellk kiusat, muttkom bumppuma häm banna rangastukseks syndisest elämästäs ja pahoist töistäs. Ja juur ko hän o saamaisillas astjan dyhjäks, ni se vesi ko hän o saannp pois pumbutuks kaadetan dakasi sinn, mist se on dullukki. Ja hän saa vaam bumbut ja pumbut. Semnem buhe sai Frankke vähä fundeerama ja nokk noros hän daas hakkas pumppu, nii ett vähä henkki ol. Mutt ei meit sittengä mikkäm bumppumine auttann olis, josei yks tansklainem brigi olis meit pelastann juur viimesell hetkell. Sillett tuski mes sem baateihi olim bääs ni Esmeralda kallistus ja vajos syvytte niingon givi.
Se tansklaine men ja Pensakoolaha, nii ett sinn me lopuldakki sendän dlii ilma mittä muut omasutt ko ne vaattek ko meijä yllän oliva ja mitä niittem blakkreis ol. Mutt em mes stää surr, em mnää kummingan, go nuar ja riuskas oli. Ja mnää päätingi, ett em mnää rupp odottama, ett mnää kotti lähetetä, muttko ota hyyrym Bensakoolas ja lähde mailmall. Ja kyll aloksi oliki ja hyyryj ol tarjoll vaikk kuip pali. Mutt mnää olin dull vahingost viissaks ja ajattli itteksen, ett käy kuik käy, ni ei mnuu semsse laevaha saad, ko vuata, nii ett yhtmittam bumppuma joutu. Ja sendähde mnää meningi laevast laeva ja oti vaari, misä pumpptang ol kiildäväks kulunn. Eik semsist sunkkam buutett oli. Ja aingo mnää semsen giildäväm bumpungahva näi, ni mnää ajattli. "Ei poja, ee-ei, tähän guppihi ei mnuu kekatakka."