Mutt yks päev ko mnää jällk käveli siinp pisi rantta ja poikkesi ai joukko jongu laevam bumpuvartt kattoma, nin dlee yhtäkkin gaks miäst, ottava mnuun grajvärkeihin giinp, pistävä hansklova mnuu ranttemihin ja sanova, ett ny om baras tuli heijä fölisäs vaa.
En mnää sillo viäl pali engelskat osann, mutt koiti mnää stää solkat hiuka ja kysysi, ett vikakost ny on, go mnuullt tämmöst evervaltta tehdä. Mutt ei ne miähek ko naurova vaam, byäräytiväk kätes ymbärs kaulatas ja vahtasivat taevast kohde, ni ett mnää ymmärsi, ett naru jatkoks he mnuum bistä meinasiva. Ja se tunnus tylkkjäld, ymmärtä se. Sitt hep paniva mnuu ajopeleihi, eik ollk kulunn monttaka hetki, ni mnää jo olim Bensakoolan gistus.
Seoravan aamunp pistetti hansklova jäll mnuu ranttemihin ja sitt lähdettin gulkema rauttiät myäde, en diätänn mihi. Mutt kahde voorkaudem bääst mep pysäsi kauhja isson gaupunkkihi ja mnää kuljetetti jälls sen gylän gistuhu. Ja ko mnää siäll oll vähä aikka istunn, niin dul iso joukk semssi poliismiähi mnuu vauhkottleema ja sopotiva engelskatas. Viimen dul sitt viäl yks vanh herr ja rupes andaman giäru niillk kahdellk, ko mnuu pisi Ammeriikkat laahann oliva. Ja ko hän aikas ol heit klumminn, ja kironn ja pärmändänn, ni hän läks menemä harmeisas. Nek kaks mnuu miästän gattliva hetke aikka toinen doistas hyvi nörkö näkösin, mutt yhtäkki he ottiva mnuu välihis ja sitt lähdetti ulos fanghuanest kaupunkkihi. Mutt hetke matkam bääst ne junkkri läksivä liässu ja siin mnää nys seisosi oudos kaupungis valla avuttoman.
Niingo sanott, em mnää pali engelska osann, mutt osasi mnää stää sendä se verra, ettän taisin gyssy yhdeld semseld maistraatimiäheld, ko seisos keskelk kattu, ett mikä tämsen gaupungi nimi oikke o. — Mutt voi turkanen, go se suutus ja pudist nyrkkiäs mnuu nokkan all ja käsk mnuu menns se ainasen diä.
— No, om mar tämä nys sendä oikken gamala, ajattli mnää, meni jäll vähä matka ja kysysi yhdeld herrald, ko ol hyvälaita se näköne, ett mikäst kylä tämä oikke o.
— Jeerussalem, vastas se roist, men menoijas ja nauro holott mennesäs.
Engöstän sendä vihdo viime mahd löyttät tääld jongu viissangi ihmse, ajattli mnää ja tramppasi ettippäi vaa sinnppäin go mnää ymmärsi, ett kaupungin geskkoht ol. Ja ko mnää sitt kulje ja kulje ettippäi, ni mnää tlee semsellk kadullk, ko ol puadej täynn kummallakkim bualell ja ko mnää sitt luin dankkasi niittem buadettem bäällkkirjotuksi, ni niis ol ussemis sana "Chicago."
Annast katto, engöstän mahd oll Chicagos tuumali mnää ja ko se nimi ai ussemi ja ussemin dul mnuu silmihin, ni mnää ymmärsi, ett Chicagos oikke stää ny oltti.
Mnää olin gaikes onneks kuulit tämsestäkkin gaupungist puhett, nii ett mnää tiädä, ett semne o mailmas, ja ko mnää sinn ny oll joutunn, ni ei ny enä ollk kysymyst muutt ko, ett millaillt taas kunjallp päästän dääld kottippäi. Ja se oliki vähä kiper kysymys, kodei mnuull oll rahakan gukkrosan go muutam engelska silling muistaksen. Vissemäks vahvudeks mnää sendä istusi yhdellp pengillk, ko ol siink kadu viäres, otin gukkron esill ja rupesi räknöittemä, ett palik mnuull ol stää ainelist hyvytt. Mutt ei stää herunns siäld enemppä ko viis sillinkki ja yhdeksäm benssi. Eik semsells summall pitkällp potkit semses kyläs. Kyll mnää se ymmärsi. Mnää käänsi sitt viäl kaikk plakkrinikki väärimbuali, ko mnää ajattli, ett jos sinn olis joku raha öksynn. Ja ko mnää sitt koperoitti liivim boviplakkariakki, niin dul kässihin se Pihala muarim breiv, ko mnää valla jo oll unhottann. Mnää kato stää preivi ja ko mnää sitt lue sem bäällkkiijotukse ni siins seisos ens: "Viktor Pihala" ja se all: "Chicago" ja sitt kadu nimi ja talo numra.
No mutt ol nyk klookku sendän, gom Bihala Viku asuki näämäs tääll, ajattli mnää, tahkosi silmiän ja lui sem bäällkkirjotukse viäl toisen gerran, gom belkäsi, ettän gukatiäs oll erhettynn ensmäisellk kerrall.