Rubin katseli häntä hetkisen ennenkuin vastasi ja loi yhdellä ainoalla nopealla katseella yleissilmäyksen niihin jälkiin, jotka viimeiset neljä, viisi vuotta olivat jättäneet hänen ulkomuotoonsa. Klara Liebman… kuinka solakka ja hento hän olikaan ennen. Siihen aikaan hän palveli hajuvesikaupassa. Nyt hänellä oli oma liike, jonka Rubin ja pari muuta ystävää olivat panneet alulle. Heidän suhteensa oli alusta alkaen ollut kaikkia haaveita vailla, ja ero oli tapahtunut rauhallisesti. Oikeastaan ei Rubin milloinkaan ollut vapautunut siitä pettymyksentunteesta, jonka Klaran sukkelat sutkaukset ja arkipäiväisen hauska luonne olivat hänelle tuottaneet — Rubinin ensi muisto hänestä oli vain kaksi mustaa, hehkuvaa silmää, jotka olivat livahtaneet hänen ohitsensa tuulisena syysiltana hämärissä, ja jotka olivat saaneet hänet odottamaan ja toivomaan jotain aivan muuta. Mutta se oli silloin. Nyt Klaran kasvot kertoivat vain hauskasta elämästä ja hyvänpuoleisesta ruo'asta.
— Vai niin, vai on sinulla whiskyä kotona? No niin, kuningas ei odottane minua vielä kotvaan. Puolisen tuntia voin istua luonasi.
Hän katsoi kelloaan:
— Onko sinulla vielä entinen pieni huoneustosi?
Oli, hänellä oli se vielä — oli vain käännyttävä parista kadunkulmasta.
* * * * *
Rubin käveli edes takaisin noissa kolmessa pienessä huoneessa, sillä välin kuin Klara otti esille karahvin, pari pulloa sodavettä ja pari lasia pienestä, rahvaan-tyyliin tehdystä nurkkakaapista, johon oli maalattu sydämiä ja tulpaneja. Rubin pysähtyi Ja katseli sitä; se oli tullut hänen aikansa jälkeen, samoinkuin seinäkudos ja pari patjaa samaan tyyliin.
Luulenpa, että Skansen levittäytyy.
Ja hän lisäsi:
— Vaimoni on myöskin innostunut tuohon tyyliin.