Ja tämä, että hän peitti kasvonsa täytti minut oudolla kauhulla.
Vavisten tuskasta kysyin häneltä:
— Sano, miksi kätket kasvosi?
Hän vastasi äänellä, jonka minä hyvin tunsin:
— Jotten tuottaisi sinulle liian paljon tuskaa.
Silloin minä sanoin:
— Mikään ei voi minulle enää tuottaa tuskaa. En ole todellinen, olen unelma.
Hän vastasi:
— Alles geht vorüber und wird zum Traum.
PALAVA KAUPUNKI
Huoneen molempien ikkunoiden läpi, joita vaaleat, ristikkoruutuiset uutimet verhoavat, lankeaa talviaamun auringonpaiste huoneeseen, kahtena vinona, pitkulaisena nelikulmiona pehmeälle vihreälle matolle, ja lämpimissä auringonpilkuissa hyppii ja tanssii pieni poika. Hän ei vielä tiedä paljon mailmasta. Hän tietää olevansa pieni ja tulevansa suureksi, mutta hän ei tiedä, että hän on syntynyt tai että hän kuolee. Hän tietää, että hän on neljän vuoden vanha ja piakkoin täyttää viisi, mutta hän ei tiedä mitä vuodella tarkoitetaan: vielä mittaa hän ajankulun vain sanomalla "tänään", "huomenna" ja "eilen".