— Se on hyvä. Saanko minä jotakin syötäväksi.
Henrik oli hra Jansen'in velipuolen poika. Tämän velipuolen oli, niinkuin sanotaan, käynyt huonosti elämässä. Hän oli nuorena nainut ja oli saanut vaimoksi sellaisen, joka huonosti osasi taloutta hoitaa. Hän kuoli pois mieheltään ja suurelta lapsijoukolta. Miehen toimet oli aina käyneet ala-mäkeä, hän oli epäkäytännöllinen ja herkkäuskoinen. Hyvä mielensä oli mennyt samaa tietä kuin toimensakin, ja niinpä terveyskin. Kuolinvuoteellansa oli hänellä vielä puoli-tusina ala-ikäisiä lapsia ympärillänsä. Mutta nyt ystävät ja sukulaiset riensivät avuksi ja auttoivat miten taisivat. Onhan sääntönä että kaikki ensin pitää olla hukassa ennenkuin "avuksi riennetään". Lapset jaettiin. Hra Jansen sai Henrikin.
Tämän, joka tähän asti oli ollut vapaa-oppilaana latina-koulussa, määräsi suku-neuvosto maanviljelijäksi. Hänen selkänsä leveyttä mitattiin ja eräs setä ynnä täti kirjoittivat hra Jansen'ille. Poika, puoli-tusina paitoja ja muutamat koulukirjat pistettiin postivaunuihin ja saapuivat kartanoon samana päivänä kuin onnettomuus oli tapahtunut Ellen'ille.
Hra Jansen mieltyi kohta poikaan. Se seikka että tämä oli noin kummallinen ja haparoiva, Ellen taas lujamielinen ja selvä-tahtoinen, lisäsi tätä mieltymystä. Aluksi teki hän hänet yksistään sairashoitajaksi. Hänen täytyi kantaa Ellen sohvalle, kun sija oli laitettava uudestaan, hänen täytyi lukea ääneen, ja kun tämä rupesi väsyttämään Ellen'iä, täytyi hänen kertoa koulusta, toisista pojista ja opettajista. Ellen huomasi viimein että se oli sangen hauska asia tuo säären taittaminen, varsinkin kun opetus lukemisessa ja kirjoittamisessa sen kautta jäisi siksensä.
Tohtori kävi joka päivä Elleniä katsomassa. Alussa oli hän tyytyväinen parantumiseen, mutta vähitellen rupesi hän arvelevaiseksi. Sääri ei tahtonut tulla eheäksi. Hän puhui asiasta isän kanssa ja molemmat herrat ottivat sen hyvin totisesti. Olisiko imettäjä kenties ollut huonossa terveydessä? Niin, kaikissa tapauksissa oli nyt myöhäistä kuulustella häntä, Hän oli jo kaikkien vuorien takana. Taikka olisiko hra Jansen…?
Hän kielsi juhlallisesti. Lääkäri pudisti päätänsä ja Ellen huvitteli mainiosti uuden toverin kanssa.
Viimein pisti jotain tohtorin päähän. Hän tuli eräänä päivänä edellä puolen päivää, jolloin tiesi kartanon-haltijan olevan niityillä. Henrik istui lukemassa satuja Ellen'ille. Tohtori pyysi pojan hakea itsellensä lasin maitoa mejeristä, ja jäätyänsä yksin sairaan kanssa sanoi tohtori:
— Terveisiä papilta, Ellen. Hän kysyi minulta kuinka sinulta kävi lukeminen ja kirjoittaminen.
Ellen punastui eikä sanonut mitään.
Tohtori jatkoi: