— Papin tulee kuukausittain kirjoittaa kuninkaalle kaikista pienistä tytöistä täällä maalla, mitenkä he käyttävät itsiänsä ja varsinkin kuinka he lukevat ja kirjoittavat. Jok'ei mitään osaa lähetetään kauas pois täältä suureen kaupunkiin, jossa saa tavata ja piirtää kirjaimia koko päivän, ei ensinkään saa leikkiä. Mutta minä sanoin nyt papille että sinä olit ollut kipeän jalan tähden vuoteen omana, vaan että pian tulisit terveeksi ja silloin olisit hyvin ahkera, kun vaan pääsisit ylös. Tohtori tietää nimittäin varsin hyvin kuinka pitkää aikaa tuommoinen jalka tarvitsee parantuaksensa!
Ellen oli käynyt tulipunaiseksi. Hän katseli lääkäriä aralla silmäyksellä:
— Tiedätkö aivan varmaan kuinka pitkä aika…?
— Aivan täsmälleen!
Henrik tuli maidon kanssa ja vetäysi kohta ikkunan loukkoon, kun huomasi että tohtori rupesi siteisin käsiksi.
— Sinä makaat varmaankin levottomasti yöllä, side on aivan höllä. Ei taida olla hyvä että Henrik lukee sinulle kaikki nuo sadut!
Ellen puri peitteesen eikä sanonut mitään.
Tänä iltapäivänä ja seuraavina päivinä kartanonhaltija otti Henrik'in mukaansa ulkotöihin. Kun tohtori kävi katsomassa viikon lopussa oli sääri terve. Hän pusersi kovasti hellää paikkaa. Ellen ei paljon aristellut.
Tohtori kumartui ja suuteli hänen otsaansa. Mennessänsä ovesta ulos mutisi hän itsekseen:
— Tahtoa hänellä on ja hermoja myöskin. Tuo pikku noita! Hän olisi voinut kauan pitää minua narrina. Ja minä rupeen arvaamaan pahaa verta!