— Minä kysyin: pitääkö meidän aloittaa?
— Sinä olet aika porsas, sanoi Henrik.
Tulinen puna lensi kuin leimaus Ellen'in poskille, hän nousi samassa ja antoi Henrikille aika voimallisen korvapuustin. Henrik oli kaatua taaksepäin; tyttö riensi ovesta ulos kyökkiin Tiinan luo, josta hän otti kiinni molemmin käsin, huutaen: Henrik on jälessäni; hän tahtoo minua lyödä!
— Mitä, tahtooko hän lyödä sinua! Koettakoon vaan! sanoi Tiina, kiertäen hameen lemmikkinsä ympäri.
Hra Jansen tuli ovesta sisään ja kuuli heidän puheensa. Hän rypisti silmä-kulmiansa ja astui huoneesen, jossa Henrik vielä seisoi hämmästyneenä, kirjoitus-vihko toisessa kädessä ja toinen käsi poskellansa.
— Minä pyysin sinua lukemaan Ellen'in kanssa enkä näyttämään koulumestarin tapoja, sanoi kartanon-haltija ankarasti.
— Minä … minä … hän…! änkkäsi poika ja piti kirjaa edessänsä corpus delicti'nä.
— Hyvä. Jos tahdot Ellen'istä valittaa, niin tule minun luo, mutta älä itse rupee oikeutta harjoittamaan, kuuletkos!
Hra Jansen'in suuret saappaat tekivät tavattoman paljon melua, kun hän astui vä'en tuvan kautta kyökkiin. Siellä Ellen makasi polvillansa ja itki Lypsäjä-Tiinan hameisin.
Hra Jansen seisahtui ohitse mennessään, taputti Ellenin päätä ja sanoi: