— Oletko … onko sinulla … onko miehesi täällä muassa?
— Ei, hän jäi sinne; hän hoitaa lapsia!
— Kuinka monta…?
— Ensin poika, sitten tyttö. Viime kuulla syntyi vieläkin yksi tyttö, mutta se on nyt vieroitettu ja syö puuroa!
Tätä viimeistä selitystä antaessaan oli nainen tehnyt suullansa jotakin temppua, joka oli olevinaan naurua. Ainakin näkyi pari riviä valkosia hampaita huulien väliltä sill'aikaa kun silmät supistuivat ja himmenivät. Hän nosti toisen kätensä sarkaleningin kaulukselle, avasi pari hakaa ja, kääntyessä puoleksi tohtorin puoleen, kysyi hän: Missä on lapsi?
Hra Jansen astui askeleen eteenpäin, mietiskeli hetken aikaa, pisti piipun taka-taskuunsa ja sanoi lyhyesti:
— Hyvä; sinä voit jäädä. Mene ulos mejerinhoitajan luo, tuonne, tuosta ovesta!
Hän meni nopeasti ulos ovesta. Tohtori katseli vähän hämmästyneenä ensin hänen jälkeensä ja sitten hra Jansen'ia, joka ujosti oli kallistanut päätänsä.
— Te näytätte tunteman häntä…? kysyi tohtori.
Hra Jansen heilutti piipuntupsua.