Ellen katseli häntä. Hän seisoi siinä pää kallella, tavallista kalpeampi ja oli väsyneen, hajamielisen näköinen.
— Henrik! sanoi Ellen.
Hän säpsähti:
— Mitä sinä tahdot, kysyi hän matalalla äänellä.
Tämä oli Ellenistä liikaa.
— Mitä minä sinulta tahdon? Se on kummallinen kysymys. Miksi et tullut eilen? Vastaa toki!
Henrik pudisti päätänsä ja liikkui niinkuin unessa kävijä.
Ellen laski vatin maahan, nousi ja tarttui Henrikin käsivarteen:
— Kuuletko Henrik!
— Minä matkustan pois! kuiskasi tämä.