Vaan toisekseen: "tämä on jo laidatonta", niinkuin Björn sanoi. Jos tuo elämä saisi vain jatkua, niin joutuisi perhe sukulaisten niskoille ja Jens köyhäin kotiin. Pitäjähän se oikeastaan saisi maksaa; mutta perhe saisi häpeän, — ja Björnit olivat arkoja arvostaan.
Eikö sille voisi antaa kylpyä, joka kerrankin tepsisi? ehdotteli muuan.
Miehet kohottivat epäillen olkapäitään, mutta kun tehtiin varma ehdotus, niin se hyväksyttiin.
Asia alkoi pilaa tehden, mutta kun mielet keskustellessa nyt kerran olivat tulleet liikkeesen, niin ryhdyttiin täydellä todella toimeen panemaan ehdotusta.
Tuo sikahumalassa oleva mies riisuttiin ja hänen päällensä vedettiin pitkä yöpaita, jonka eräs kylpyvieraista luovutti tähän tarkoitukseen käytettäväksi.
Pullo pistettiin hänen rinnan päälle ristiin pantujen käsien väliin.
Kestikievarin isäntä antoi tuoda pitkän puutarhapenkin ja Jens Svendsen vieritettiin penkille.
Sitten nostettiin hänet sukulaisten voimakkaille olkapäille ja kannettiin — kuolon hiljaisuuden vallitessa — nukkuvan kalastajakylän läpi.
Kestikievarin isäntä ja eräs nuori ylioppilas kulkivat edellä kukin lyhtyineen. Kylpyvieraat ja kalastajat olivat saattoväkenä; ja sarastava aamu valaisi hämärällä, aavemaisella valollaan tuota kammottavaa ja samalla hullunkurista ilveilyä.
"Mutta missä on koira?" oli Björn kysynyt.