Sitä ei olisi sinun pitänyt tehdä, Hans! sanon minä.
Se on paljon mahdollista, vastaa hän. Mutta mikä pakko teidän oli ottaa se venheesen. Joka kerta kuin olen häntä olkain yli katsellut, niin on hän tuijottanut minua silmiin eikä se ole ollenkaan hauskaa, varsinkin kun se niskaan tuijottaa! — No niin; auringon laskun aikana tulemme maihin ja siellä on paljon väkeä rannalla ja he huutavat meille: mikä outo toveri teillä on siellä venheessänne?
Emme vastanneet mitään, ennenkun kokka on tarttunut rantaan.
Silloin hyppäsimme maihin ja aloimme vetää venhettä; ja useat muut auttoivat meitä; sillä aina ollaan avuliaita, kun ei ole satamaa eikä tuulen suojaa.
Kun nyt olimme saaneet venheen kuiville, niin sanon minä niille, jotka seisovat ympärillämme: Nyt voitte itse tulla katsomaan, mikä meillä on venheessämme!
Kaikki tulevat tietysti katsomaan. Ja silloin kysyy vanha Niels Skaffer:
Onko sillä kelloa eli muuta semmoista?
Sitä emme ole tulleet ajatelleeksi! sanon minä. Ja minä aion ruveta avaamaan sen takkia; mutta silloin varoittaa minua luotsivanhin, ett'ei pidä siihen koskea; ensin pitää lähettää noutamaan poliisia ja ainakin täytyy kysyä tullikontrollööriltä.
Luulin tuommoista tavaraa tullittomaksi! sanoo Hans ja kohottaa vähän ruumista kauluksesta.
Kaikki nauramaan, ja kun pilantekijä aina yltyy toisten naurusta, niin alkoi Hans tehdä kaikellaisia kujeita ruumiin kanssa.