Tuo ei ole mieleeni, sanon minä, ja vielä sitä saatat tulla katumaan.
Hans heitti ruumiin rauhaan ja sitten tuli tullikontrollööri, päristellen niinkuin hevonen, ja virkatakki kiireessä vinoon napitettuna. Hän oli aina hyvin miestä mielestään, kun oli jotain tekeillä; sillä harvoin oli hänellä tilaisuutta nokkaansa mihinkään pistää.
Mitäs tavaroita teillä nyt on venheessänne? huusi hän jo kaukaa.
Katsokaa itse, herra konterlööri! vastasin minä.
Nyt oli Jens heittänyt tervavaatteen ruumiin yli silloin kuin luotsi sanoi, ettei siihen saa koskea. Kontrollööri tulee venheen luo ja pärskyy kuin valaskala ja aivastelee ja niistelee nenäänsä punasella liinallaan, joka aina riippui hänen univormunsa perän takana.
No, miehet! sanoo hän ja muuttuu varsin ystävälliseksi; mitäs makeita teillä on tänä päivänä venheessänne?
Ei meillä juuri mitään makeita ole, herra konterlööri! sanon minä.
Eipä sillä väliä, mitä on, sanoo hän; kunhan vaan kuningas saa omansa ja laki täytetään, niin eihän siinä ole mitään luvatonta!
Eikähän siinä ollutkaan. Ja sitten nostaa kontrollööri tervavaatetta! ja siinä seisoo hän tervavaate kädessään ja katselee vierasta venheessä.
Vieras ei hiisku halaistua sanaa. Olihan sillä laillinen syy siihen.
Eikä kontrollöörikään virka mitään; on vaan aika tavalla ihmeissään.