Hyi saakeli! sehän haisee! Ja sitten heitti kontrollööri tervavaatteen takaisin hänen päälleen.
Ei se nyt ollut kohteliaasti tehty minun mielestäni, sillä olihan se kuitenkin ihminen, vaikka oli kuollut.
Sitten määräsi kontrollööri, että ruumista oli vartioitava ja lähetettävä noutamaan poliisia eli vallesmannia eli herrassyötinkiä eli kirjuria, — piru tiesi ketä, mutta joku noista herroista oli tuotava maapitäjästä katsomaan, oliko mies oikein kuollut ja kaikki muuten reilassa, tai eikö se tuonut koleeraa muassaan, tai oliko sillä rakkauden kirjeitä tai arvopapereita taskussaan, niin että olisi voinut saada selville, kuka se oli. Ja varottakoon häneen sillä välin koskemasta! sanoo kontrollööri, ja kaikkea tätä ajatellessaan ja puhuessaan innostui hän niin, että aivan unohti pahoitteleimastaan siitä, ett'ei meillä ollut mitään muita "makeita" kotiin tuotavana.
Teidän pitää seista vahdissa! sanoi hän; ja niin saimme me kaksi muskettia ja yhden sapelin tuppineen, sillä kontrollööri oli vanha aliupseeri eikä hänestä ollut mahdollista pitää vahtia ilman aseita.
Me rupesimme siis vahtiin ja vähitellen, sitä mukaa kuin ilta kului, katosi väki rannasta. Melkein samaan aikaan noin kello puoli välissä kymmenen tuli kontrollööri ennen maata menoaan tarkastamaan, oliko kaikki tarpeellisessa kunnossa. Minä kun olin vanhin, seisoin sapelin kanssa, ja noilla muilla, Jensillä ja Hansilla, oli musketit; ja minä annoin heidän tehdä kunniaa, kun kontrollööri purjehti näkyviin ja se oli hänestä mieleen.
Hyvä on! sanoi hän ja kohotti kätensä kypärään. Sana on lähetetty ja huomenna aamupäivästä ovat viranomaiset täällä; ja katsokaa nyt, että käyttäydytte kauniisti ettekä nuku! Jumalan haltuun!
Saanko lähettää Hansin kapakkaan noutamaan jotain pulloon pantavaa? kysyin minä.
Pulloon pantavaa? Vahdissa? Oletko hullu! huusi hän.
Ka no, ka no! sanoin minä siivosti. Annetaan sitten olla; mutta tällainen syysyö on pitkä ja kylmä!
Kun seistään vahdissa, ei palele! sanoi hän. Ja sitten hän poistui.