Kun hänestä olisi meille edes jotain hyötyä! vastasi Hans. Ja sitten nousi hän istumaan ja me katselimme hetken aikaa toisiamme silmiin.
Arvaatko, mitä minä tässä maatessani olen miettinyt? sanoi Hans.
Kukaties, jos ehkä arvaankin. Vaan arvaatko sinä, Hans, mitä minä olen miettinyt?
Et vaan liene hänen saappaitaan? kysyi hän ja nousi kokonaan ylös ja alkoi lyödä käsiään yhteen.
Menimme venheesen ja Hans kohotti vähän tervapeitettä ruumiin jalkain kohdalta.
Sillä on uudet, hyvät saappaat! sanoo Hans.
Ann' olla! sanon minä.
Uskallan vannoa, ett'ei kukaan ole huomannut, oliko hänellä saappaita eli ei! sanoo Hans.
Loittonin vähän katsomaan, nukkuiko Jens, ja kun nyt tulin takaisin venheelle ja katselin saappaita, jotka kiiluivat kuutamossa kuin vasta kiilloitetut, niin en voi kieltää, että ne näyttivät minusta oikein hyviltä saappailta.
Ei, tämä ei kelpaa! Hän on kuitenkin ihminen, vaikka onkin kuollut; ja hänen tavaransa ovat hänen omansa, ja jos otamme ne, niin me varastamme!