Mutta minä saatan! sanoi hän.
Anna minulle pullosi, Hans!
Otin hyvän kulauksen, ja sitten menimme me taas venheelle ja kävimme häneen käsiksi. Hans otti pois tervavaatteen ja minä tartuin toiseen jalkaan.
Luuletko niiden lähtevän? kuiskasin minä.
Mitä hittoja te siellä hommaatte? kysyi Jens takanamme.
Hypähdimme kumpikin puolellemme ja käännyimme päin. Se oli Jens, joka oli herännyt ja istui.
Ei käy päinsä! kuiskasin minä. Jens on niin hatara kuin uusi korvo; se ei voi koskaan pitää mitään takanaan!
Katselemme vaan merenhylkyä! sanoin minä Jensille.
Onko se vironnut henkiin? kysyi hän.
Ei minun tietääkseni!