Ajoimme edelleen äänettöminä.

Hevosparat kiskoivat vaunuja hiekan läpi; kuskimme löi niitä mitään sanomatta; johtui mieleeni, että tulos olisi ollut sama, ell'ei hän olisikaan piiskaa käyttänyt, mutta en saanut sanaa suustani irtautetuksi; mieleni oli raskas, olin hermostunut, kärsin, mutta ennen kaikkia olin vaiti, itara sanoistani. Ja yhä huuhtoi tuo maininki meitä kohden, huohottaen ja henkeään pidättäen. Ajoimme kuin hautuumaan laitaa ja toisella puolella oli meri, joka lakkaamatta huokaili: Jumala minua auttakoon…!

No, mietittekö ja valmisteletteko sitä aihetta? virkkoi vierustoverini.

Mitä aihetta?

Haaksirikkoja!

Sanoinhan minä jo, etten ole nähnyt yhtään semmoista, ettekä tekään.
Vaan voisittehan kuitenkin kertoa minulle jostain haaksirikosta!

Sen kyllä voin. Olen kuullut niistä yllin kyllin kerrottavan näinä neljänä vuotena — eihän täällä muusta kuulekaan puhuttavan. Pelataan korttia ja puhutaan haaksirikoista. Mikäs se nyt olikaan se viimeinen…

Hevoset olivat pysähtyneet huokaamaan. Sadekuuro oli juuri kulkenut ylitsemme ja me olimme pistäneet piippumme piiloon. Meri oli alkanut kohoilla; se ei enää murissut, se huusi minulle, mutta minä en sitä ymmärtänyt.

Särkkien välitse ja hautojen yli tuli aivan vaunujemme editse muuan olento kävellen, kantaen olallaan köysikääröä. Hevoset seisoivat ja tuo olento seisoi. Se oli pitkä, laiha, voimakkaan näköinen mies, vähän eteenpäin kumarissa, jommoisiksi asukkaat tällä rannalla käyvät. Hän selvitti nuoran rantaan tultuaan, katseli merelle, niinkuin olisi hänellä ollut jotain laineille sanomista — tai niin kuin olisi kuunnellut, mitä ne huusivat. Sitten heitti hän nuoran kuohuihin, lappoi sitä taas maihin, näytti säpsähtävän, juoksi vähän taapäin, heitti taas ja päästeli tätä tehdessään ääniä, jotka eivät olleet juuri ollenkaan ihmisäänen tapaisia.

Hän käyttäytyi kuin lapsi leikkiessään; tarkastelin häntä; hänen tukkansa oli harmaa, mutta muuten ei hän ollut vanhan näköinen. Hän tuijotti meihin, jotenkin välinpitämätönnä läsnäolostamme. Sitten alkoi hän leikkinsä alusta.