Ja sitten Liena ilmestyi ovelle, hyvin kalpeana, musta puuvillainen leskihuivi yllään. Hän antoi sepälle merkin, ja seppä nousi heti ja sanoi: No miehet, nyt käydään käsiksi!
He menivät kaikki alas, ja lähimmät sukulaiset saivat pienellä vaivalla "Iivarin" ulos kapeasta ovesta, ja sitten järjestyttiin riviin kantajien jälkeen, ja niin lähdettiin liikkeelle.
Arkkua lähinnä seurasi Liena taluttaen kädestä Mette-Ilaria. Pikku tyttönen oli myöskin saanut mustan huivin ympärilleen; sen tupsulliset suiput laahasivat, ja joka kerta kun lapsi kääntyi katsomaan, mikä hänen uusien nauhakenkiensä kannoille löi, puristi leski lujasti hänen kättään ja käski hiukan päätään ravistaen pitämään nenäliinaa silmillä. Sillä niin hän itsekin teki koko matkan, kun kuljettiin kylän läpi.
Kaikki olivat akkunoista ja ovista katselemassa, kutka vain seistä ja käydä taisivat. Liput puolitangossa ja puksipuun lehviä sirotettuina kauppiaan puutarhan kohdalle.
Kylän takana kulkue pysähtyi. Ajoneuvot tulivat paikalle; "Ivar" nostettiin työrattaille, joille myös nousi kaksi kalastajaa hoitelemaan seppeleitä. Seurue jakautui kolmille kärryille, ja sitten jyristettiin pitkin tietä, sisämaahan päin, runsas penikulma kirkolle, hienosti tihuttavassa sateessa, joka pian muuttui siniseksi sumuksi, ja silloin "Iivar" ja hänen saattajansa hävisivät taaemmaksi jääneiden katseilta.
Illalla Liena ja Antti seisoivat sikolätillä.
Antti oli vetelehtinyt veneen luona kuin jotakin etsien. Lienasta oli tuntunut niin kummalliselta keittiössä ja vielä kummallisemmalta ylhäällä. Mette-Mari oli saanut luvan mennä leikkimään naapurivaimon lasten kanssa; hän ei millään ehdolla tahtonut mennä nukkumaan, ennenkuin Liena itsekin tulisi. Lapsi oli vasta nyt oikein alkanut pelätä kuollutta, kun tämä jo oli talosta poissa.
Liena ja Antti seisoivat, kuten sanottu, porsaan luona.
Kuinka nyt oikeastaan järjestetään, Antti? sanoi Liena vitkaan.
Niin, kuinkahan sitä järjestetään? kysyi toinen.