Saanee kai jäädä kahteenkymmeneen viiteen kruunulta, niinkuin ennenkin?
Taikka…? Hän pysähtyi.
Jotakin se Iivar tarkotti…? sanoi Antti.
Liena katsoi häneen ja ojensi kätensä.
Antti ojensi hänelle omansa.
Kun sopiva aika on kulunut! sanoi Liena puoliääneen.
Niin, eihän sillä ennen liene väliä! vastasi toinen.
Sitten he vetivät kumpikin kätensä takaisin ja katsoivat jälleen toisiinsa.
Röh, röh! kuului lätistä.
Se oli päätetty.