Ja kun Jaakko kysyi häneltä, miten siellä jaksettiin, rupesivat höylänlastut ja märkä kalkki ja rohdot häntä ellottamaan, samalla kun hän tunsi Anen käden, ja hän kääntyi poispäin ja vastasi hätäisesti ja jyrkästi:
Roskaa!
Mutta kymmentä minuuttia myöhemmin seistessään rannalla veneen luona hän ei voinut pidättää itseään; hänen täytyi nauraa — noin vaan hiukan sisällisesti. Tuommoinen viinuri, joka puhuu juhlallisen kumealla äänellä, halailee ja pitää polkkatukkaa — se on sentään hassunkurinen otus.
Viikkoa myöhemmin Ane oli vainaja.
* * * * *
Herra Ludvig Bisserup itse tuli maalle sitä ilmottamaan. Hän oli menehtyä. Hän syöksähti halaamaan — ensin Juliusta, joka jo tunsi tavan, ja sitten Jaakkoa, joka hölmistyi ja äkämystyi. Sitten he yhdessä kävivät tervehtimässä sukua.
Suku otti vieraan vastaan jokseenkin arkaillen; mutta niin se olisi menetellyt, vaikkei hänellä olisikaan ollut silmälaseja kellonnauhassa eikä polkkatukkaa. Se ei ollut oikein selvillä suhteistaan häneen: oliko häntä pidettävä surevana leskimiehenä vai minä? Enimmim kallistui suku siihen mielipiteeseen, että sänkyhäät sentään aina ovat jonakin takuuna, muodon täyttämisenä. Mutta toiselta puolen — olihan Ane nyt kuollut. Ei siinä ollut muuta tehtävää kuin haudata hänet; ja niin kauan tuota miestä kai voitiin pitää suvun jäsenenä.
Bisserup huomasi sen. Vangaan tavat koskivat häneen kipeästi, mutta hän hillitsi luontoansa. Tämä ristiriitainen tulos lainakirjastojen romaaneista, melodraamoista ja todellisista tunteista tahtoi osottaa vainajalle kunniaa, rakkaudelle kunniaa; ja siihen hän tarvitsi suvun apua.
Hän puhui siitä Juliukselle. Ravintolaliike kävi vain pikku hiljaa, ja sairauden aikana oli ollut paljon menoja. Keneltä hän voisi lainata hautajaiskustannuksiin? Sillä hän tahtoi itse pitää hautajaiset; hän ei ollut tahtonut eikä voinut taikka ajatellutkaan pitää häitä.
Julius oli kekseliäs. Hän neuvoi kääntymään enon, Posti-Johanneksen, puoleen; se oli vanha poikamies, joka oli ollut rahtimiehenä, kuljettanut postilaukkua ja paketteja, kunnes oli ajanut ja juossut kokoon pienen talon ja hieman säästövaroja.