Sören katsoi kummastuneena hintelään pappiin; sitten hän kääntyi molempiin toisiin, kuin olisi tahtonut sanoa: kuulitteko sitä? Saalinginsarvi! —
Ja se kuului tosiaankin yhtä ihmeelliseltä näiden kelpo miesten korvissa, kuin olisi papista tuntunut, jos kalastajat äkkiä olisivat puhuneet hepreaa.
Sören kuitenkin vaan rykäisi ja sanoi:
No niin, jos siis herra pastori — —
Pappi nyökkäsi: Tehkää te vain osanne; minä kyllä teen omani!
Ja sitten ojennettiin kolme suurta kouraa, toinen toisensa perästä, ja papin pieni käsi hukkui kolme kertaa, ja kaikki kolme kalastajaa sanoivat: hyvin paljon kiitoksia, herra pastori!
Sitten lähetystö meni. Mutta ovessa Sören kääntyi ja osotti pastorin leikkilaivaa: Suokaa anteeksi rohkeuteni, mutta tuo tuossa sattui heti silmiini. Luullakseni senkin olisi tarvis päästä teloille, ja ellei pastorilla ole mitään sitä vastaan, niin tahtoisin mielelläni… kerran jouluviikolla —!
Tahdotteko tosiaankin? kysyi pappi riemastuen. Te olette oikein hyvä ihminen.
Mitä vielä, vastasi Sören järkevästi; minä olen vain kolme neljännestä oikeata ihmistä — ja hyvä on vain yksi, joka on ollut.
Se on kristillistä puhetta, sanoi pappi.