Yks', kaks', kolme. Kävi pieni maanjäristys. Minua ihmetyttää vieläkin, ettei koko Transpiratsiooni revennyt. Nuutti oli oikein aavistanut, miten siinä kävisi, ja tarttunut lamppuun; nähtiin vain pitkä mies oikaistuna ilmassa — mylly kumossa neljä siipeä harallaan —, ja pieni jäntevä Janne kantoi Malakan salmen sankarin ulos ovesta, jonka Nuutti tuuppasi kiinni hänen jälkeensä.
Hetkisen kuluttua Janne tuli takaisin, istuutui tyynesti paikalleen ja alkoi sytyttää piippuaan, jonka oli kädestään laskenut. Hän kääntyi Tildaan ja sanoi ihan tyynesti ja suuttumatta:
Kannoin sen sinne ja panin sinun sänkyysi. Kai se saa nukkua humalansa siellä?
Saa kai! vastasi Tilda, joka oli vain hiukan uteliaasti katsellut asian kulkua. Tahdotko kupin kahvia?
Janne nyökkäsi; ja sitten hän istui ja silmäili ikäänkuin hiukan huolissaan kehtokarsinaan.
Nuutti purjehti edelleen avonaisessa veneessään ja pääsi lopulta
Anholtissa maihin.
Huoneeseen tuli hiljaisuus. Ulkoa kuului lumen räiskinää. Nurkassaan istui vanha Johannes ja lauloi pojuaan nukutellen:
Sa astuit lasna maailmaan…
Ja sitten Liinan pikku kalastaja kirkui ja samalla repi puoleksi auenneilla kätösillään kuihtunutta, laihaa äidinrintaa.
Nuutti pääsi äkkiä Anholtista hyvän tuulen mukana ja sanoi maltillisesti, vaikka äänessä olikin hiukan moitetta: