Pikku tytön puheille en päässyt! —
Puussa! ajatteli Adelsvärd.
Hän sai vettä pestäkseen kasvonsa, kaulansa ja kätensä. Soutaja katseli vapisevia käsiä — ja kohautti olkapäitään.
Mennään siis, herra!…
Molemmat juoksivat alas veneeseen. Se ryömi hiljakseen kuin etana, vaikka heillä oli pakovesi mukanaan.
Pian! komensi Adelsvärd.
Vesi pitää veneestä kiinni, herra. Viime yönä on Adrialla puhaltanut kova myrsky! —
Saat viisi liiraa, jos parannat kulkua! —
Ei tässä raha auta, herra! Vesi vaatii aikansa ja vene samoin! —
Ja ihmiset myös — mutta käyttävät sitä huonosti! ajatteli Adelsvärd.