En minä koskaan kysy. Eikä minulla ole mitään tekemistä sinun kotisi kanssa! —
Adelsvärd kääntyi poispäin.
Mutta Maria käänsi hänet äkkiä ympäri, nojasi päätään hänen käsivarttaan vasten, otti hänen kätensä väristen omaansa ja sanoi:
Minä en tahdo sinulle mitään pahaa — en koskaan — sen kyllä tiedät.
Jääthän sinä tänne meille!…
Adelsvärd kumartui hänen puoleensa. Heidän huulensa yhtyivät, mutta niin keveästi ja sivumennen kuin kaksi saman pensaan lehteä sattumalta hipaisee toisiaan.
Tahdotko maalata minut? kysyi Maria empien — mutta loistavin silmin.
Tahdon — illalla, Maria! Tai jonakin toisena iltana! —
* * * * *
Päivällä hallitsi aurinko. Nyt alkoi kuu pitää iltoja ja öitä vallassaan.
Adelsvärdin avulla oli vanha raataja hankkinut itselleen gondoolin, jolla sitten pyydysti matkailijoita. Sillä Bädekerissä sanotaan, että Venetsiaa "kannattaa" katsella kuutamoisina iltoina.