Adelsvärdille jäi vanha paikattu pursi; tämä olikin käynyt hänelle rakkaaksi. Hän osasi vähän kaikkea; samoin vanha puutarhuri. Niinpä he yhdessä nikkaroitsivat veneen kimpussa, saivat siitä tiiviin ja vakavan, pystyttivät sen keskikohdalle kevyen teltan, jonka esirippu voitiin kääriä kokoon ja vetää syrjään. Uusi, mainio airo, jossa oli leveä joustava lapa, saatiin Trovason veneveistämöltä. Tällä pikkuisella aluksella kulkivat Adelsvärd ja Maria pitkin hiljaisia vesiä Venetsian ympärillä.

Adelsvärdistä tuli pian harjaantunut soutaja; Maria tunsi sen taidon myöskin. Hänen isänsä, alkuaan kalastaja Chioggiasta, oli lapselle opettanut suvun ammattia.

Heidän onnentuntonsa, kun saivat näin retkeillä, yksin ja yhdessä, oli yhtä rajaton kuin varovaisuuden vuoksi hillitty.

He tahtoivat karttaa koko maailmaa. Heti kun likeni epäiltävä gondooli, pujahtivat he teltan suojaan ja jättivät airon liitämään itsekseen pitkin vedenkalvoa — verkkaisen, tumman evän kaltaisena, kiiltävä kuutamonjuova perässä.

Kun vihollinen oli sivuuttanut, soutivat he taas vuorotellen.

He kiertelivät Venetsian ympäri, etsien uiskentelevan kaupungin ääriviivoja, poiketen niihin kohtiin, joita vain harvat tiesivät hakea.

Kuu näytti heille tietä. He olivat ottaneet sen palvelukseensa, eikä sillä ollutkaan muuta herrasväkeä — niin vapaalta, kahleettomalta heistä tuntui, kuin olisivat olleet kaartelevia vesilintuja.

He soluivat ohi Giudeccan, läpi sen aution kanavan, Zattereen päin — mutta vasta sitten, kun kaupunkilaiset ja vieraat olivat siellä lopettaneet iltakävelynsä pitkin leveätä laituria. He kiemurtelivat pienten ulkokanavain lävitse Napoleonin ja itävaltalaisten aikuiselle harjotuskentälle, Campo di Marten yksinäiselle yhteismaalle, saakka ja sitäkin edemmäs. Suuressa kaaressa koko kaupungin ympäri — jonka joutilas elämä nyt tykytti Markus-torilla, kaupungin sydämessä, ja pitkin liikekatuja, sen valtimoita ja sisuksia.

He soutivat pohjoispuolitse avoimeen veteen, jättäen toiselle sivulle Fondamenta nuovan ja toiselle Murano-saaren, jonka lasisulattojen valot nyt olivat sammuksissa ja jonka ihmeet lepäsivät lukon takana.

Adelsvärd kertoi Marialle näistä hauraista ihmeistä, jotka olivat kirjavaa lasia ja vesikirkasta kristallia.