Näkemiin.
XXXV.
ROUVA DE MACUMER VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
Marseillessa, heinäkuulla. Äkillinen lähtöni mahtoi hyvin hämmästyttää sinua, häpeän sitä itsekin; mutta koska ennen kaikkea olen suora ja rakastan sinua edelleenkin yhtä paljon, tahdon tunnustaa sinulle kaikki neljällä sanalla: Minä olen hirveän mustasukkainen. Felipe katseli sinua liian paljon. Teillä oli tuon sinun lempikalliosi juurella keskenänne pieniä keskusteluja, jotka kiduttivat minua kauheasti, tekivät minut häijyksi ja muuttivat koko luonteeni. Sinun todella espanjalainen kauneutesi muistutti hänelle varmaan hänen kotimaastaan ja toi hänen mieleensä tuon Maria Heredian, jolle olen mustasukkainen, sillä minä olen mustasukkainen entisyydellekin. Sinun komea, musta tukkasi, sinun kauniit ruskeat silmäsi, sinun otsasi, jolta läpikäydyt kärsimykset kaunopuheisesti kuultavat äitiyden ilon lomitse niinkuin säteilevän kirkkauden varjot, sinun raikas, etelämaalainen ihosi, joka on valkeampi kuin minun vaaleaverinen hipiäni, sinun voimakkaat muotosi, tuo rinta, joka pitsien alta hohtaa kuin harvinainen herkullinen hedelmä, josta kaunis kummipoikani pitää kiinni, kaikki tuo haavoitti silmiäni ja sydäntäni. Turhaan pistin ruiskukan kiharoihini, turhaan koetin kohottaa vaaleitten palmikkojeni väriä kirsikanpunaisilla nauhoilla, kaikki kalpeni tuon ihanan Renée'n edessä, jollaista en odottanut tapaavani tässä la Crampaden keitaassa.
Felipe kadehti myös liian paljon tuota lasta, jota sentähden rupesin vihaamaan. Niin, kaiken tuon luonnonraikkaan elämän, joka täyttää kotisi, tuon eloisan huudon ja naurun, sen olisin tahtonut itselleni. Macumer'n silmistä luin samanlaisen kaipauksen ja hänen tietämättään itkin kaksi yötä. Kidutuspenkillä olin sinun luonasi. Sinä olet liian kaunis nainen ja liian onnellinen äiti, jotta olisin voinut kauempaa viipyä luonasi. Ah, sinä teeskentelijätär, joka vielä valittelit osaasi! Ensinnäkin on sinun l'Estoradesi aivan erinomainen; hän puhuu miellyttävästi; hänen hieman harmaansekainen musta tukkansa on sievä; hänellä on kauniit silmät ja hänen etelämaalaisessa käytöksessään on jotakin, en tiedä mitä, joka vaistomaisesti viehättää. Mikäli minä asioita osaan arvostella, valitaan hänet ennemmin tai myöhemmin Bouches-du-Rhônen edustajaksi; hänellä on oleva loistava ura edessään kamarissa, sillä jos suinkin voin jollakin palvella kunnianhimoisia pyrkimyksiänne, olen aina käytettävissänne. Maanpaon kärsimykset ovat antaneet hänelle tuon levollisen ja vakiintuneen ulkonäön, joka minun mielestäni on jo puolet kaikesta valtiotaidosta. Olen sitä mieltä nimittäin, rakas ystävä, että koko politiikka on siinä, että osaa näyttää vakavalta. Niinpä sanoinkin Macumer'lle, että hän varmaankin on suuri valtiomies.
Sanalla sanoen, tultuani vakuutetuksi sinun onnestasi, riennän nyt tyytyväisenä rakkaaseen Chantepleursiini, jossa Felipe saa luvan laittaa itsensä isäksi; en tahdo sinua sinne, ennenkuin minullakin on rinnoillani tuollainen kaunis lapsi kuin sinulla. Ansaitsen kaikki pahat nimitykset, mitkä vain tahdot minulle antaa: olen mieletön, halpamainen, typerä. Voi, tuota kaikkea on silloin, kun on mustasukkainen. En ollut sinulle vihainen, mutta kärsin, ja varmaankin olet antava minulle anteeksi sen, että pakenin sellaisia kärsimyksiä. Vielä pari päivää lisäksi, ja olisin voinut tehdä jonkun tyhmyyden. Niin, olisin varmasti rikkonut hyvää makua ja käytöstapaa vastaan. Huolimatta tästä raivosta, joka raateli sydäntäni, olen kuitenkin mielissäni siitä, että olen ollut luonasi, iloinen siitä, että olen nähnyt sinut äitinä, kauniina ja hedelmällisenä, ja että yhä vieläkin äidin-ilojesi keskellä olet ystäväni, niinkuin minäkin aina rakkauteni lumoissakin olen oleva sinun ystäväsi. Ajatteles, Marseillessa, vain muutaman askeleen päässä luotasi, olen jo ylpeä sinusta, ylpeä siitä suuren perheen äidin asemasta, mikä sinulla on oleva. Millä terävänäköisyydellä aavistitkaan kutsumuksesi. Sillä sinä näyt olevan luotu enemmän äidiksi kuin rakastajattareksi, niinkuin minä olen luotu enemmän rakkautta kuin äitiyttä varten. Muutamat naiset taas eivät voi olla äitejä eivätkä rakastajattaria, he ovat liian rumia tai liian tuhmia. Hyvän äidin ja rakastajatarpuolison täytyy joka hetki osata käyttää älyään ja arvostelukykyään ja kyetä tilaisuuden tullen tuomaan esille kaikkein hienoimmat naiselliset ominaisuutensa. Oi, olen tehnyt huomioita sinun suhteesi, ja tarvinneeko minun sanoa, muru, että ihailen sinua! Niin, lapsistasi tulee onnellisia ja hyvin kasvatettuja, he saavat kylpeä hellyytesi meressä ja yletä sielusi hyväilevän lämpimässä auringossa.
Voit kertoa lähtöni todellisen syyn Louis'llesi, mutta väritä se kunniallisin tekosyin appiukollesi, joka näyttää olevan intendenttinne ja etenkin perheesi silmissä oikea perhehengen ylläpitäjä, Harlove, ja siihen vähän provencelaista sivumakua! Felipe ei vielä tiedä, mikä lähtöni aiheutti, eikä hän tule sitä koskaan tietämään. Jos hän kysyy, olen aina keksivä jonkun syyn. Luultavasti sanon hänelle, että sinä olit mustasukkainen minulle. Älä pane pahaksesi tätä pientä hätävalhetta! Nyt jää hyvästi, kirjoitan sinulle tämän suurimmassa kiireessä, jotta saisit kirjeen aamiaiseksi, ja postiljooni, joka on luvannut toimittaa sen sinulle, istuu tuolla ja juo odotellessaan. Suutele rakasta pikku kummipoikaani minun puolestani. Tule Chantepleursiin lokakuussa; minä olen silloin siellä yksin, sillä Macumer matkustaa Sardiniaan, jossa hän aikoo panna toimeen suuria uudistuksia tiluksillaan. Tämä on nimittäin hänen suunnitelmansa, hänen turhamaisuuttaan hivelee saada rakentaa suunnitelmia, hän luulottelee silloin olevansa itsenäinen; kuitenkin on hän aina hieman levoton ilmoittaessaan niistä minulle. Hyvästi.
XXXVI.
VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADE PAROONITAR DE MACUMER'LLE.
Rakas ystävä, kaikkien meidän hämmästyksemme oli sanoin kuvaamaton, kun aamiaispöydässä saimme tietää, että olitte lähteneet ja etenkin kun postiljooni, joka vei teidät Marseilleen, toi minulle sinun hullun kirjeesi. Sinä ilkimys, omasta onnestasihan vain oli kysymys noissa keskusteluissa, joita meillä oli tuolla kallion kupeella, Louisen penkillä, ja olet tehnyt hyvin väärin pahastuessasi niistä. Ingrata! Rangaistukseksi tuomitsen sinut tänne heti ensimäisellä kutsullani. Tuossa majatalon paperille raaputetussa, pahassa kirjeessä et laisinkaan ilmoita, minne pysähdyt; olen siis pakotettu osottamaan vastaukseni Chantepleursiin.