Kuule siis minua, sinä sydän-ystäväni, valittu sisareni, ja tiedä, että ennen kaikkea tahdon nähdä sinut onnellisena. Sinun miehessäsi, Louiseni, piilee sellainen sielun ja ajatuksen syvyys, että se on omiaan herättämään yhtä paljon kunnioitusta kuin hänen luontainen vakavuutensa ja ylhäinen käytöksensä; lisäksi on hänen henkevässä rumuudessaan, hänen samettikatseessaan todellakin majesteetillinen voima. Senpätähden tarvitsinkin jonkun aikaa, ennenkuin pääsin hänen kanssaan sille tuttavalliselle jalalle, jota ilman on vaikeata tehdä mitään huomioita toisistaan. Tämä mies oli ollut pääministerinä ja hän rakastaa sinua niinkuin Jumalaa; hänen täytyi siis olla taitava kätkemään sielunsa liikkeitä; ja onkiakseni esiin salaisuuksia tämän valtiomiessydämen kallioisista syväreistä täytyi minun käyttää yhtä paljon taitavuutta kuin kavaluutta. Mutta lopuksi kuitenkin keksin, ilman että tämä sankarimme sitä laisinkaan huomasi, monta asiaa, joista kullanmurusellani ei ole aavistustakaan. Meistä molemmista edustan minä Järkeä ja sinä Mielikuvitusta, minä olen vakava Velvollisuus ja sinä virmapäinen Rakkaus. Tätä sielujen eroavaisuutta, josta alkuaan ei tiennyt kukaan muu kuin me, on Sallima suvainnut edelleen kehittää ulkonaisissa elämänkohtaloissamme. Minä olen vaatimaton, mutta kovin kunnianhimoinen maalais-varakreivitär, jonka täytyy johtaa perheensä varallisuuteen ja kukoistukseen; jota vastoin koko maailma tietää, että Macumer on Sorian entinen herttua ja että sinä, joka oikeastaan olet herttuatar, hallitset koko Parisia, jota muuten on kaikkien, yksinpä kuninkaidenkin, vaikea vallita. Sinulla on kaunis omaisuus, jonka Macumer on kartuttava kaksinkertaiseksi, jos hän toteuttaa suunnitelmansa käyttää hyväkseen noita suunnattomia sardinialaisia tiluksiaan, joiden varalähteet Marseillessakin ovat tunnettuja. Myönnä siis, että jos jollakin meistä kahdesta olisi syytä olla mustasukkainen, niin olisi sitä minulla. Mutta kiittäkäämme Jumalaa siitä, että me kumpikin olemme kyllin ylevämielisiä asettaaksemme ystävyytemme yläpuolelle kaikkien tuollaisten joutavien pikkumaisuuksien. Minä tunnen sinut, nyt häpeät sitä, että jätit minut. Paostasi huolimatta en kuitenkaan ole säästävä sinua siltä puheelta, minkä aioin pitää sinulle tänään kallion luona. Lue sentähden kirjeeni tarkkaavaisesti, pyydän sitä sinulta, sillä se koskee paljon enemmän sinua kuin Macumer'ta, vaikka hänkin on saapa suuren osan tästä parannussaarnastani.

Ensiksikin, sydänkäpyseni, sinä et rakasta häntä. Ennenkuin kaksi vuotta on kulunut, olet sinä kyllästynyt tähän jumalointiin. Sinä et koskaan ole näkevä Felipessä aviopuolisoa, vaan ainoastaan rakastajan, jonka kanssa sinä huolettomasti leikittelet, niinkuin kaikki naiset leikittelevät rakastajiensa kanssa. Ei, hän ei hallitse sieluasi, sinä et tunne häntä kohtaan sitä syvää kunnioitusta, sitä pelonsekaista hellyyttä, jota todella rakastava nainen aina tuntee sitä miestä kohtaan; joka on hänen jumalansa. Oh, minä olen tarkkaan tutkinut rakkautta, enkelini, ja enemmän kuin kerran heittänyt painoluodin sieluni sydänveriin. Tarkkaan tutkisteltuani sinua, saatan sanoa: sinä et rakasta. Niin, rakas Parisin kuningatar, kuningattarien tapaan tahtoisit tulla kohdelluksi kuin alhaissäätyinen heitukka, tahtoisit voimakkaan miehen, joka käskisi sinua ja riistäisi väkivalloin mukaansa, joka ei jumaloisi sinua, vaan rutistaisi väkevin käsin sinut syliinsä mustasukkaisissa kohtauksissa. Macumer rakastaa sinua liian paljon voidakseen koskaan nuhdella sinua mistään tai edes vastustaa sinua. Yksi ainoa katseesi, yksi ainoa mairitteleva sanasi jo riisuu aseet häneltä ja murtaa hänen voimakkaimmankin päätöksensä. Ennemmin tai myöhemmin sinä vielä halveksit häntä siitä, että hän rakastaa sinua liikaa. Voi, hän hemmoittelee sinua, aivan kuin minä hemmoittelin sinua luostarissa ollessamme, sillä sinä olet kaikkein viettelevimpiä naisia, kaikkein lumoavimpia olentoja, mitä suinkin kuvitella voi. Sitten olet ennen kaikkea suora ja rehellinen ja usein vaatii maailma meiltä, meidän omaksi onneksemme, valheita, joihin et sinä koskaan alentuisi. Niinpä vaatii maailma myös sitä, ettei vaimo koskaan saa näyttää sitä valtaa, joka hänellä on miehensä yli.

Seuraelämän kannalta katsottuna saa mies yhtä vähän näyttää vaimonsa rakastajalta, vaikka hän rakastaisikin tätä rakastajan tuntein, kuin vaimo saa näytellä rakastajattaren osaa. Mutta te rikotte kumpikin tätä lakia vastaan. Ja se, lapseni, mitä maailma vähimmin voi anteeksi antaa, omista puheistasi päättäen, on onni; se on salattava siltä; mutta tämä ei ole vielä mitään. Rakastavien välillä on olemassa tasa-arvoisuus, jollaista ei koskaan voi minun mielestäni olla vaimon ja miehen välillä, ilman yhteiskunnallisen mullistuksen ja auttamattomien onnettomuuksien uhkaa. Nollamainen mies on jotakin hirveätä; mutta on olemassa jotakin vielä pahempaa, nimittäin mies, josta on tehty nolla. Jonkun ajan kuluttua olet saattanut Macumer'n sille asteelle, että hän enää on vain miehen varjo; hänellä ei ole enää oleva omaa tahtoa, hän ei enää ole oleva oma itsensä, vaan ainoastaan eräs sinun käytettäväksesi sovellettu esine; sinä olet silloin jo niin taltuttanut hänet kaltaiseksesi, että kahden sijasta teidän kodissanne on oleva vain enää yksi henkilö, ja tämä henkilö on luonnon pakosta oleva epätäydellinen; sinä tulet kärsimään siitä ja sitten kun vihdoinkin saat silmäsi auki, ei paha enää ole autettavissa. Teimme me mitä tahansa, niin ei meidän sukupuolemme koskaan ole saavuttava itselleen niitä ominaisuuksia, jotka ovat tunnusmerkillisiä miehille; ja nämä ominaisuudet ovat enemmän kuin tarpeellisia, ne ovat välttämättömiä perheelle. Sokeasta ihailustaan huolimatta aavistaa Macumer nykyään tämän tulevaisuuden ja tuntee jollakin tavoin pienentyvänsä rakkaudestaan. Hänen matkansa Sardiniaan todistaa, että hän tämän hetkellisen eron kautta koettaa löytää omaa itseään. Sinä et emmi käyttää sitä valtaa, minkä rakkaus sinulle antaa. Sinun ylivaltasi tulee näkyviin jossakin eleessä, katseessa, äänen painossa. Oi, rakkaani, sinä olet, niinkuin äitisi sanoi, ajattelematon keimailijatar. Varmasti olet huomannut, luulen, että minä monessa asiassa olen ylempänä Louis'ta, mutta oletko nähnyt minun koskaan vastustavan häntä? Enkö julkisuudessa esiinny vaimona, joka kunnioittaa häntä perheen päänä? Tekopyhyyttä! sanot sinä. Niitä neuvoja, joita katson tarpeelliseksi hänelle antaa, ohjeitani ja mielipiteitäni en koskaan tuo esiin muualla kuin makuukamarin hiljaisuudessa, kahden kesken; mutta voin vannoa sinulle, enkelini, että silloinkaan en esiinny häntä kohtaan minkäänlaisella yliotteella. Jos en kahden kesken samoin kuin julkisuudessakin pysyisi häneen nähden aviovaimon kannalla, ei hän uskoisi minuun. Rakas ystävä, hyväntekeväisyys on täydellistä vasta silloin, kun voi tehdä itsensä niin huomaamattomaksi, että tuo kiitollisuuteen velvoitettu ei tunne olevansa toista alempana; ja tämä kaikkien silmiltä salattu alttius tuottaa sanomatonta tyydytystä. Suurin palkintoni on ollut se, että olen voinut vetää sinuakin nenästä, ja sinä olet antanut kehuvan lausunnon Louis'sta. Sitäpaitsi ovatkin menestys, onni ja toivo kahdessa vuodessa antaneet hänelle takaisin kaiken sen, minkä onnettomuus, kurjuus, hyljätty tila ja epäilys olivat häneltä riistäneet. Siispä nyt kaikkien huomioitteni jälkeen olen sitä mieltä, että sinä rakastat Felipeä itsesi vuoksi etkä hänen vuokseen. On aivan totta se, mitä isäsi sanoi sinusta; ainoastaan rakkauden kevätkukat peittävät toistaiseksi sinun maailmannaisellisen itsekkäisyytesi. Ah, lapseni, sinua täytyy rakastaa paljon sanoakseen sinulle näin julmia totuuksia. Annapas kun kerron sinulle vielä, kuitenkin sillä ehdolla, ettet milloinkaan hiiskahdakaan siitä mitään paroonille, meidän keskustelumme loppupuolen. Olimme laulaneet ylistystäsi kaikissa äänilajeissa, sillä hän oli kyllä nähnyt, että minä rakastan sinua kuin sisarta ikään, ja kunhan huomaamattaan oli käynyt puheissaan tuttavallisemmaksi, sanoin minä: — "Louise ei ole vielä taistellut elämän kanssa, kohtalo on hemmoitellut häntä, ja ehkäpä hän olisi vallan onneton, ellette te osaisi olla hänelle isä samalla kuin olette hänelle rakastaja." — "Kuinka voisin sitä olla!" sanoi hän. Hän pysähtyi äkkiä niinkuin ihminen, joka edessään näkee kuilun, johon hän on syöksymäisillään. Tuo huudahdus riitti kuitenkin minulle. Jos sinä et olisi matkustanut pois, olisi hän sanonut minulle enemmän jonkun päivän kuluttua.

Armas enkelini, kun tuo mies kerran on kokonaan voimansa menettänyt, kun hän on saanut kyllänsä nautinnosta, kun hän tuntee itsensä, en tahdo sanoa alennetuksi, vaan arvottomaksi sinun edessäsi, niin muuttuvat hänen sisäiset itsesoimauksensa jonkinlaiseksi pahaksi omaksitunnoksi, joka haavoittaa sinua sitäkin enemmän, kun tunnet itsesikin siihen syylliseksi. Lopulta sinä halveksit sitä, jota et ole oppinut kunnioittamaan. Ajattele sitä! Halveksinta on naisella ensimäinen muoto, johon hänen vihansa pukeutuu. Kun sinulla on jalo sydän, olet kyllä aina muistava niitä uhrauksia, joita Felipe on tehnyt puolestasi, mutta hän ei voi enää tehdä uusia, jos hän, niin sanoakseni, jo on tarjoillut itsensä loppuun tässä ensimäisessä juhlassa, ja voi sitä miestä ja vaimoa, joilla ei enää ole mitään toisiltaan toivottavaa! Kaikki on nyt sanottu. Häpeäksemme tai kunniaksemme en osaa ratkaista tätä pulmallista kysymystä. Me olemme vaativaisia ainoastaan sitä miestä kohtaan, joka rakastaa meitä!

Oi, Louise, muutu toisenlaiseksi, niin kauan kuin vielä on aikaa! Käyttäytymällä Macumer'ta kohtaan niinkuin minä käyttäydyn l'Estoradea kohtaan voit sinä esiinkutsua hänestä sen jalopeuran, joka piilee tässä erinomaisessa ja todellakin tavallista lahjakkaammassa miehessä. Voisi luulla, että sinä tahdot kostaa hänelle hänen ylemmyytensä. Eikö sinua siis houkuta käyttää valtaasi muuhun kuin omaksi eduksesi, kun voisit kerran tehdä nerokkaasta miehestä suuren miehen, niinkuin minä olen tehnyt aivan tavallisesta miehestä etevän miehen?

Vaikka olisit jäänytkin maalle, olisin kuitenkin kirjoittanut sinulle tämän kirjeen, suusanallisessa keskustelussa olisin pelännyt suuttumustasi ja henkevyyttäsi, jota vastoin tiedän, että kun luet tämän, tulet tahtomattasikin pohtineeksi tulevaisuuttasi. Rakas ystävä, sinulla on kaikki ollaksesi onnellinen, älä turmele onneasi ja matkusta heti marraskuun alussa takaisin Parisiin. Suuren seuramaailman huvitukset ja huolet, joista ensin soimasin sinua, luovat kuitenkin terveellistä vaihtelua teidän ehkä liian läheiseen yhdyselämäänne. Naidun naisen tulee säilyttää viehätysvoimansa. Perheen-äiti, joka ei osaa tehdä läsnäoloaan harvinaiseksi ja siis ikävöidyksi, on vaarassa herättää kyllästymystä. Jos saan useampia lapsia, jota oman onneni vuoksi toivon, niin vannon, että heti kun ne ovat päässeet määrättyyn ikään, varaan itselleni päivässä muutamia tunteja, jolloin saan olla yksin; sillä meidän täytyy asettaa niin, että kaikki, lapsetkin, kaipaavat seuraamme. Hyvästi, rakas, mustasukkainen ystävä! Tiedätkö, tavallinen nainen olisi imarreltu tästä sinulle tuotttamastaan mustasukkaisuuden puuskasta. Voi, minä en voi muuta kuin surra sitä, sillä minä olen ainoastaan äiti ja vilpitön ystävä. Tuhannet tervehdykset. Siispä peitä lähtösi aihe minkä tekosyyn varjoon tahansa; ellet sinä olekaan varma Felipestä, olen minä ainakin varma Louis'sta.

XXXVII.

PAROONITAR DE MACUMER VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.

Genua.

Armahaiseni, sain äkkiä halun nähdä Italiaa, ja ilokseni sain tälle matkalle mukaani Macumer'nkin, jonka Sardinia-suunnitelmat ovat siirtyneet tuonnemmaksi.