Tämä maa ihastuttaa ja lumoaa minua. Täällä kaikki kirkot ja etenkin kappelit ovat niin rakastettavan ja viehättävän näköisiä, että luulisi niiden herättävän protestantissa halua muuttua katolilaiseksi. Macumer'ta on juhlittu, kaikki ovat riemuinneet sellaisesta uudesta alamaisesta. Jos minä vain tahtoisin, tulisi Macumer Sardinian lähettilääksi Parisiin, sillä hovi on minua kohtaan erinomaisen huomaavainen. Jos kirjoitat minulle, niin osota kirjeesi Firenzeen. Minulla ei nyt ole aikaa yksityiskohtaisemmin kertoa olostani; kerron sinulle matkastani sitten, kun ensimäisen kerran tulet Parisiin. Emme viivy täällä kauempaa kuin viikon. Täältä matkustamme Firenzeen Livornon kautta, viivymme yhden kuukauden Toskanassa ja toisen Napolissa ollaksemme marraskuussa Roomassa. Palaamme kotiin Venezian kautta, jossa vietämme ensimäisen puoliskon joulukuuta. Senjälkeen käymme vielä Milanossa ja Turinissa palataksemme takaisin Parisiin tammikuussa. Macumer'kaan ei ennestään tuntenut Italiaa ja me aloitimme matkamme tuota Cornichen ihanaa tietä pitkin, joka on kuin haltiattarien rakentama. Hyvästi, rakas. Älä ole vihainen minulle, vaikka en kirjoitakaan sinulle; on aivan mahdotonta näin matkalla varata itselleen yksinäisiä hetkiä, en jouda muuta kuin katsomaan, tuntemaan ja nauttimaan vaikutelmistani. Mutta odotan kunnes ne muuttuvat muistoiksi, ennenkuin kuvaan niitä sinulle.
XXXVIII.
VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADE PAROONITAR DE MACUMER'ELE.
Syyskuulla.
Rakkaani, sinua odottaa Chantepleursissa pitkä vastaus siihen kirjeeseen, jonka kirjoitit minulle Marseillesta. Tämä teidän kuherrusmatkanne ei ole omiaan vähääkään haihduttamaan niitä pelonaiheita, joista siinä mainitsin, joten pyydän sinua kirjoittamaan Nivernais'hin, että sinulle lähetettäisiin tuo kirje.
Ministeristö on päättänyt, sanotaan, hajoittaa kamarin. Jos tämä on onnettomuus kuninkaalle, jonka pitäisi käyttää tuon hänelle suosiollisen kamarin viimeistä istuntokautta hänen valtansa lujentamiseksi tarpeellisten lakien laatimiseen, niin on se myös meille vastoinkäyminen: Louis ei täytä neljättäkymmentä ikävuottaan ennenkuin v. 1827:n lopulla. Onneksi on isäni, joka suostuu rupeamaan edustajaksi, esittävä erohakemuksensa ajoissa.
Kummipoikasi on ottanut ensimäiset askeleensa ilman kummiäitiään; muuten on hän vallan ihastuttava ja hän alkaa jo tehdä pieniä sormiliikkeitä, jotka osoittavat, ettei hän enää ole vain pelkkä elin, joka imee, ei vain raaka elinvoima, vaan sielu; hänen hymynsä ovat täynnä ajatuksia. Olen hoitanut imettäjätehtäväni niin hyvin, että voin vieroittaa Armandimme jo joulukuussa. Vuoden imetysaika on riittävä. Lapset, jotka saavat imeä liian kauan, tulevat typeriksi. Minä pidän kiinni kansan viisauksista. Sinulla mahtaa olla hurja menestys Italiassa, sinä minun vaalea kaunottareni. Tuhannet suudelmat.
XXXIX.
PAROONITAR DE MACUMER'LTA VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
Roomassa, joulukuulla.