Olen saanut sinun hävyttömän kirjeesi, jonka tilanhoitajani pyynnöstä lähetti minulle Chantepleursistä. Oh, Renée!… Mutta säästän sinut kaikilta harmin purkauksiltani. Kerron vain, minkä vaikutuksen kirjeesi teki. Palattuamme siitä loistavasta juhlasta, jonka lähettiläs antoi kunniaksemme, ja jossa minä säteilin kuin aurinko, niin että Macumer sieltä tultuaan oli vallan sanoin kuvaamattomasti hurmautunut minuun, niin, palattuamme sieltä luin hänelle sinun hirveän vastauksesi, ja lukiessani sitä itkin koko ajan rumentumisen vaarasta välittämättä. Tuo rakas abenserragini lankesi jalkoihini nimittäen sinua hupsuksi; hän vei minut sen palatsin parvekkeelle, jossa asumme ja josta voi nähdä kappaleen Roomaa: siellä hän puhui ja tavalla sellaisella, joka täysin oli tuon eteemme aukeavan, suuremmoisen näköalan arvoinen, sillä oli lisäksi mitä ihanin kuutamo. Kun jo osaamme italiankieltä, ilmitoi hän rakkautensa tällä intohimon tulkiksi niin hyvin soveltuvalla, pehmeällä kielellä ja se, mitä hän sanoi, tuntui minusta yliluonnollisen ylevältä. Hän vakuutti, että vaikkakin sinä olisit profeetta, niin olisi hänestä yksi tällainen onnellinen tai suloinen aamu minun kanssani arvokkaampi kuin koko elämä. Tämän laskun mukaan oli hän jo elänyt tuhannen vuotta. Hän tahtoi, että jäisin hänen rakastajattarekseen eikä toivonut parempaa nimeä kuin rakastajan. Hän on niin ylpeä ja onnellinen siitä, että hän joka päivä näkee olevansa minun ainukainen valittuni, että jos itse Jumala ilmestyisi hänelle ja antaisi hänen valita joko elää vielä kolmekymmentä vuotta sinun periaatteittesi mukaan ja saada viisi lasta tai tyytyä viiteen elonvuoteen ja sill'aikaa nauttia meidän kukoistavasta rakkaudestamme, niin olisi hänen vaalinsa heti valmis; mieluummin ottaisi hän minun rakkauteni ja kuoleman. Näitä vakuutuksia, joita hän kuiski korvaani, pää olkapäilläni, käsivarsi vyötäisteni ympärillä, häiritsi äkkiä huuhkaimen ahdistaman yölepakon kirkuna. Tämä kuolinhuuto teki minuun niin tärisyttävän vaikutuksen, että Felipe sai kantaa minut puolipyörtyneenä vuoteeseen. Rauhoitu kuitenkin! Vaikkakin tuon horoskoopin kaiku vielä tänäänkin on kaarrellut sielussani, voin jo aivan hyvin. Aamulla noustessani lankesin polvilleni Felipen eteen ja upottaen silmäni hänen silmiinsä tartuin hänen molempiin käsiinsä ja sanoin: — "Enkelini, minä olen lapsi ja kentiespä Renée on oikeassa: kentiespä rakastan sinussa ainoastaan rakkautta; mutta ole ainakin vakuutettu siitä, että mitään muuta tunnetta ei sydämessäni ole ja että siis rakastan sinua omalla tavallani. Mutta jos tavassani tai elämässäni tai sielussani on pienintäkin, joka sotii sinun odotuksiasi ja toivomuksiasi vastaan, niin sano se minulle! Anna minun tietää se! Ilolla kuulen käskyjäsi ja tottelen silmiesi tulta. Renée pelottelee minua, hän rakastaa minua niin paljon!"
Macumer ei löytänyt sanoja vastatakseen minulle, kyyneleet puhkesivat esiin hänen silmistään. Nyt kiitän sinua, oma Renée'ni; nyt vasta tiedän, kuinka suuresti minun kaunis, kuninkaallinen Macumer'ni minua rakastaa. Rooma on rakkauden kaupunki. Jos sielussaan kantaa rakkauden tulta, on mentävä sinne siitä nauttimaan; taiteet ja Jumala lietsovat liekkiä. Veneziassa kohtaamme Sorian herttuan ja herttuattaren. Jos kirjoitat minulle, niin kirjoita tällä kertaa Parisiin, sillä kolmen päivän kuluttua jätämme Rooman. Lähettilään juhla oli jäähyväisjuhla.
J.K. Rakas hölmö, kirjeesi osoittaa, että tunnet rakkauden ainoastaan käsitteenä. Tiedä siis, että rakkaus on voima, jonka kaikki vaikutukset ovat niin erilaisia, ettei niitä voi määritellä eikä rajoittaa millään teorialla. Tämä olkoon sanottu opastukseksi pienelle kureliivi-tohtorilleni.
XL.
KREIVITÄR DE L'ESTORADELTA PAROONITAR DE MACUMER'LLE.
Tammikuulla 1827.
Isäni on valittu, appiukkoni on kuollut ja minä odotan jälleen lasta; nämä ovat loppuvuoden tärkeimmät tapahtumat. Ilmoitan ne sinulle heti aluksi, siten hieman haihduttaakseni mustan sinettini synkkää vaikutusta.
Sydänkäpyseni, Rooman kirjeesi sai minut vapisemaan. Te olette kaksi lasta. Felipe on joko teeskentelevä valtiomies tai myös mies, joka rakastaa sinua niinkuin hän rakastaisi jotakin ilonaista, jolle hän tuhlaisi koko omaisuutensa hyvin tietäen, että tämä pettää häntä. Mutta kylliksi jo siitä. Te pidätte minua hupsuna, ja minä vaikenen. Mutta salli minun sentään sanoa, että tutkistellessani kohtaloitamme olen tullut julmaan johtopäätökseen: Tahdotteko saada rakkautta? Silloin, älkää rakastako!
Louis, kultaseni, sai kunnialegionan ristin, samalla kun hänet nimitettiin neuvoskunnan jäseneksi. Koska hän nyt jo on istunut tuossa neuvostossa lähes kolme vuotta ja koska isäni, jonka sinä todennäköisesti tulet tapaamaan Parisissa istuntojen aikana, on vävypojalleen anonut kunnialegionan upseeri-arvoa, niin tee minulle se ilo, että pehmität jonkun mahtimiehen, joka on tämän nimityksen kanssa jossakin tekemisissä, tämän asian puolelle ja otat huolehtiaksesi tästä pikku asiasta. Mutta älä mitenkään sekaannu korkeasti kunnioitetun isäni, kreivi de Maucomben asioihin, joka tahtoo hankkia itselleen markiisin arvonimen, säästä suosiosi ja suojeluksesi minulle. Kun Louis tulee edustajaksi, se tahtoo sanoa ensi talvena, niin saavumme me Parisiin ja panemme taivaat ja maat ylösalaisin hankkiaksemme hänelle päällikön viran jonkinlaisessa ylihallituksessa, jotta voisimme panna säästöön kaikki muut tulot ja elää hänen virkapalkallaan. Isäni horjuu oikeiston ja keskustan välillä, hän ei tahdo muuta kuin arvonimen; sukumme oli kuuluisa kuningas Renén aikana ja kuningas Kaarle ei mahtane voida hyljätä erään Maucombe-suvun jäsenen anomusta; mutta pelkäänpä, että hän vie isältäni halun pyytää mitään suosionosoitusta nuoremmalle veljelleni; jos vain markiisinimen herkkupala nostetaan kylliksi korkealle, ei hän ehdi muistamaan ketään muuta kuin itseään.
15 p:nä tammikuuta.