Tästä sopimuksesta nykyisen itseni ja tulevan itseni välillä ei tämän enempää koskaan! Olen uskonut sen sinun tietoosi, jotta tuntisit velvollisuuksiesi suuruuden. Menen naimisiin avioehtosopimuksen pohjalta hyvin tietäen, että omaisuuteni on niin suuri, että molemmat voimme sillä mukavasti elää. Gaston ei tiedä, kuinka suuri omaisuuteni on. Saan käytellä varojani, niinkuin tahdon. Kun en tahdo tuottaa Gastonille minkäänlaisia nöyryytyksiä, olen asettanut kaksitoistatuhatta frangia korkoja hänen nimelleen, hän on löytävä ne kirjoituspöytälaatikostaan päivää ennen häitämme; ja jos ei hän ota niitä vastaan, peruutan kaikki. Minun on täytynyt uhata olla naimatta häntä saadakseni oikeuden maksaa hänen velkansa. Nyt olen väsynyt kirjoittamaan näitä tunnustuksia sinulle; ylihuomenna kerron enemmän, sillä huomenna täytyy minun mennä maalle koko päiväksi.
20 p:nä lokakuuta.
Nyt kerron sinulle millaisiin toimenpiteisiin olen ryhtynyt salatakseni maailmalta onneani, sillä tahdon välttää kaikkia mustasukkaisuuden aiheita. Minä olen aivan tuon kauniin italialaisen prinsessan kaltainen, joka leijonan tavoin riensi hekumoimaan rakkaudessaan johonkin sveitsiläiseen kaupunkiin ensin syöksyttyään saaliiseensa käsiksi kuin leijona. Puhunkin näistä järjestelyistäni sinulle vain pyytääkseni sinulta vielä toista palvelusta, sitä nimittäin, ettet koskaan tulisi meitä tervehtimään, ellen itse ole sitä erikoisesti pyytänyt, ja että kunnioittaisit sitä yksinäisyyttä, jossa tahdon elää.
Kaksi vuotta sitten ostin Ville d'Avrayn järvien luota Versailles'in tien varrelta parikymmentä tynnyrinalaa niittymaata, pienen metsän laidan ja kauniin hedelmäpuutarhan. Niittyjen pohjukkaan on kaivettu noin kolmen tynnyrinalan suuruinen lammikko, jonka keskeen on jätetty saari. Nuo kaksi pientä metsäistä kukkulaa, jotka saartavat tätä pientä laaksoa, suodattavat kirkkaita lähdesuonia, jotka virtaavat puistoni läpi ja jotka arkkitehtini on sinne taitavasti haaroittanut. Nämä purot laskevat kruunun lampiin, jotka sieltä täältä siintävät silmään. Tämän pienen puutarhan on tuo sama arkkitehti erittäin kauniisti järjestänyt ja ympäröinyt sen pensasaidoilla, muureilla ja kaivannoilla, mitä maanlaatu kulloinkin on vaatinut, niin ettei ainoakaan näköala ole mennyt hukkaan. Keskelle puiston toista sivustaa, joka rajoittuu Roncen metsiin, ihanalle paikalle, lampeen viettävän niitun laitaan on minulle rakennettu huvila, joka ulkomuodoltaan joka suhteessa muistuttaa niitä ihastuttavia huvimajoja, joita näkee Sionista Briggiin johtavan tien varrella ja joita minäkin suuresti ihailin Italiasta palatessani. Mitä sisustukseen tulee, niin se voittaa komeudessa kuuluisimmatkin huvimajat. Sadan askeleen päässä tästä maalaismallisesta huvilasta on vielä soma talo, joka on eri rakennus ja maanalaisen käytävän kautta yhteydessä huvilaan sekä sisältää keittiön, palvelijoiden asumukset, tallin ja vaunuvajan. Kaikista näistä tiilikivirakennuksista näkyy puuryhmien varjosta ainoastaan siro ja yksinkertainen julkisivu. Puutarhatyöntekijäin asunto muodostaa vielä eri rakennuksen, jonka takana ovat hedelmä- ja vihannestarhat. Sisälle johtava portti on metsään päin rajoittuvassa ympärysmuurissa ja melkein mahdoton löytää. Puu-istutukset, jotka jo nyt ovat suuria, tulevat kahden ja kolmen vuoden perästä täydelleen peittämään rakennukset. Ohikulkija ei aavista asuntoamme muusta kuin kukkuloille näkyvästä savupiippujen savusta, tai mahdollisesti keksii hänen silmänsä sen talvisaikaan, kun lehdet ovat pudonneet.
Huvimajani on Versailles'in n.s. kuninkaan puutarhaa muistuttavan maiseman keskellä, mutta siitä on näköala lammelle ja saareen. Joka puolella kohoavat kukkulat tuuheine lehtivyöhyeineen ja komeine, tuon uuden siviililistan mukaan hoidettuine puineen. Puutarhurini ovat saaneet määräyksen minun ympärilleni kasvattaa ainoastaan tuhansittain tuoksuvia kukkia, niin että koko tämä minun kolkkani on kuin yksi ainoa suuri, tuoksuva smaragdi. Huvimaja, jota katolle asti yltävä villiviini kiertää, on ylt'yleensä köynnöskasvien, humalan, klematiksen, jasminien, azaleojen ja cobaeain vallassa. Se, joka voi niiden lomista erottaa ikkunamme, voi todellakin kerskata omaavansa hyvän näön.
Tämä huvimaja, rakkaani, on kaunis ja hyvin rakennettu talo lämmityslaitoksineen ja kaikkine mukavuuksineen, mihin nykyaikainen rakennustaide pystyy; sehän voi sadan neliöjalan suuruiselle alalle kohottaa kokonaisen palatsin. Se sisältää Gastonin huoneuston ja minun huoneustoni. Pohjakerroksessa on odotushuone, salonki ja ruokasali. Meidän yläpuolellamme on vielä kolme huonetta silkkimatojen viljelystä varten. Minulla on viisi kaunista hevosta, pieni kevyt valjakko ja englantilaiset vaunut parihevosia varten; sillä me asumme ainoastaan neljänkymmenen minuutin päässä Parisista; jos tahdomme mennä kuulemaan oopperaa tai katsomaan jotakin uutta kappaletta, voimme lähteä päivällisen jälkeen ja palata taas illalla takaisin pesäämme. Tie on kaunis ja kulkee meidän pensas-aitamme siimeksessä. Palvelusväkenä kokkini, kuskini, tallimestarini, puutarhurini ja kamarineitsyeni ovat kaikki rehellisiä, kunnon ihmisiä, jotka olen valikoinut kokoon viimeisen puolen vuoden aikana ja jotka tulevat toimimaan vanhan Philippemme valvonnan alla. Vaikkakin olen varma heidän uskollisuudestaan ja vaiteliaisuudestaan, olen lisäksi kiinnittänyt heidät palvelukseeni heidän omien etujensa pohjalta; heillä ei ole erittäin suuria palkkoja, mutta ne tulevat nousemaan uudenvuoden lahjan kautta, jonka aiomme antaa heille joka vuosi. Kaikki tietävät, että pieninkin virhe, heidän vaiteliaisuuttaan kohtaan tähtäytyvä epäluulo voi tulla maksamaan heille suunnattomia etuuksia. Rakastavaiset eivät koskaan kiusaa palvelijoitaan eivätkä rettelöitse heidän kanssaan, he ovat luonnostaan suvaitsevaisia; siispä voin luottaa väkeeni.
Kaikki, mikä minulla suinkin oli somaa, kaunista ja aistikasta talossani rue du Bacin varrella, on täällä. Rembrandtini, tuo, vanha rapistunut töherrys, on porraskäytävässä. Hobbema riippuu hänen työhuoneessaan vastapäätä Rubensia; Tizian, jonka kälyni lähetti minulle Madridista, koristaa pukukammiotani; Felipen keksimät kauniit huonekalut ovat asetetut salonkiin, jonka arkkitehti on erittäin aistikkaasti koristanut. Kaikki huvilassa on ihailtavan yksinkertaista; mutta tämä yksinkertaisuus on sitä lajia, joka maksaa satatuhatta frangia. Pohjakerros, joka on rakennettu betonkipohjalle, myllynkivistä kyhätyn kellarin päälle, näkyy tuskin kukkien ja pensaiden takaa ja on suloisen viileä olematta vähääkään kostea. Ja lopuksi: valkoiset joutsenparvet purjehtivat lammikolla.
Oi Renée! Tässä laaksossa vallitsee sellainen hiljaisuus, josta kuolleetkin iloitsevat. Herää aamulla lintujen lauluun tai tuulen vienoon suhinaan poppelien latvoissa. Kukkulalta virtaa alas pieni lähteensuoni, jonka arkkitehtimme löysi kaivaessaan metsän puoleisen muurin perustaa, se juoksee hopeanvalkoisen, krassi-reunaisen hiekan läpi lammikkoon; ja sen arvoa ei voi rahassa mitata. Ettei vain Gaston rupeaisi vihaamaan tätä liian täydellistä onnea. Kaikki on niin kaunista, että värisen; mato asettuu aina hyviin hedelmiin; hyönteiset ahdistavat aina kaikkein komeimpia kukkia. Eikö tuo kauhea ruskea matokin, jonka ahmattius muistuttaa kuoleman kulkua, eikö se aina juuri iske kiinni metsien ylpeyteen? Tiedän jo kokemuksesta, että näkymätön ja kateellinen mahti vainoaa täydellistä onnea. Sitäpaitsi sanoit sen kerran minulle kirjeessäsi kauan sitten ja sinä ennustit oikein.
Kun toissa päivänä kävin tarkastelemassa, olivatko viimeisetkin mielikuvani tulleet oikein ymmärretyiksi ja toteutetuiksi, tunsin kyyneleiden kihoavan silmiini ja minä kirjoitin arkkitehdin laskuun hänen suureksi hämmästyksekseen: Hyväksytään maksettavaksi. — "Teidän raha-asiamiehenne ei ole maksava, rouva", sanoi hän, "onhan kysymys kolmestasadastatuhannesta frangista." "Ei tule kysymykseenkään muuta." virkahdin, kuten ainakin oikea Chaulieu seitsemänneltätoista vuosisadalta. — "Mutta hyvä herra", jatkoin, "yhden ehdon asetan kuitenkin: älkää kertoko kenellekään näistä rakennuksista ja tästä puutarhasta. Älköön kukaan saako tietää omistajan nimeä, luvatkaa kunniasanallanne ottaa huomioon tämä välipuhe tilityksessämme."
Ymmärrätkö nyt syyn äkillisiin matkoihini, minun salaperäiseen edestakaisin liikehtimiseeni? Näetkö nyt, missä kaikki nuo kauniit tavarat, jotka on luultu myydyiksi, oikeastaan ovat? Käsitätkö omaisuuteni uudelleen sijoittamisen syyn? Rakas ystävä, rakastaminen on kuin suuri liikkeen hoito ja sillä, joka tahtoo sydämensä pohjasta rakastaa, ei saa olla mitään muuta huolta. Raha ei enää ole tuottava minulle mitään harmia, olen laittanut elämän mahdollisimman keveäksi; olen kerta kaikkiaan jo suorittanut perheenäidin tehtävät, jotta minun ei enää vast'edes tarvitse sitä tehdä muuta kuin niinä kymmenenä minuuttina, jotka joka aamu varaan vanhalle hovimestarilleni Philippelle. Olen myös tyystin tarkannut elämää ja sen vaarallisia vaiheita; kuolema antoi minulle kerran julmia opetuksia ja minä tahdon käyttää hyväkseni niitä. Ainoa toimeni on oleva miellyttää ja rakastaa häntä ja luoda vaihtelua tähän jokapäiväisten ihmisten mielestä niin yksitoikkoiseen olotilaan.